Tietoja

Julkaistu: 16 maaliskuu 2026

Psalmissa 88 Heeman paljastaa sisimpänsä syviä kipuja. Huomaamme, että hänen isoin kipunsa liittyy ihmissuhteisiin. Hän sanoo olevansa ihmisten silmissä inhottava ja kaikki tuttavat olivat hänestä kaukana (jae 9). On kuitenkin merkittävää huomata, että tämän keskellä Heeman oli päättänyt lujasti pysyä Jumalan edessä. Hän sanoo jakeissa 2-3: ”Herra, Jumala, minun pelastajani, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. Tulkoon rukoukseni sinun eteesi, kallista korvasi huutoni puoleen.” ja jakeessa 14: ”Mutta minä huudan sinun puoleesi, Herra, ja aamulla varhain tuon rukoukseni sinun eteesi.”

Heeman ymmärsi, että lopulta Jumala sanoo viimeisen sanan. Uskon, että juuri tämä asia muutti hänen elämäänsä. Ihmiset saattoivat sanoa hänestä kaikenlaista ja ihmisten hylkääminen satutti, mutta Hän halusi tietää, mitä Jumala hänestä ajattelee. Me voimme tehdä samoin! Voi olla, että meitä on kohdeltu huonosti, meitä ei ole otettu porukkaan tai meitä on halveksittu. Kaikki ihmisten sanat ja teot ovat meille jonkinlaisia peilejä siitä, millaisia olemme. On kuitenkin tärkeätä muistaa, että lopulta Jumala tuntee meidät paljon paremmin kuin yksikään ihminen.

Paavali toteaa Timoteukselle, että hyvin palvellessaan ihminen saa arvostetun aseman (1.Tim.3:13), mutta hän myös toteaa, että kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti, tulevat vainotuiksi (2.Tim.3:12). Ihmisten sanat ja kohtelu peilaavat meille aina jotain meistä. Joskus se, että meitä hyljeksitään tai meitä ei ymmärretä, on hyvä merkki meistä. Ihmiset, voivat olla allergisia Jeesukselle tai puhtaalle omalle tunnolle.

On tärkeätä mennä kaikkien kokemusten kanssa Jumalan eteen ja pyytää, että Hän selvittää meille, mitä meidän pitäisi itsestämme ajatella. Jollakin saattaa olla vääränlaisia odotuksia sinun suhteen ja siksi tuotat hänelle pettymyksen. On hyvä tietää, että Jumalalla on oikeanlaiset odotukset sinun suhteen. Hän tietää tarkalleen, millainen olet.

Olemmeko valmiit tuntemaan itsemme sellaisina, kuin olemme? Luulen, että olemme mestareita luomaan vääränlaisia kuvitelmia itsestämme. Joissakin asioissa ja tilanteissa kuvittelemme itsestämme liikoja ja joissakin asioissa taas vähättelemme itseämme. Raamattu opettaa meille kuitenkin näin: ”älkää ajatelko itsestänne enempää kuin sopii, vaan ajatelkaa kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on kullekin antanut.” Room.12:3 Tässäkin huomaamme, että Paavali ohjaa meitä sellaiseen itsetuntoon, jota Jumala määrittelee.

Uskon, että hyväksyessämme itsemme sellaisena kuin olemme, meistä voi tulla vahvoja. Jos suostumme siihen totuuteen itsestämme, johon Jumala meitä ohjaa, meidän on helpompaa elää itsemme kanssa. Uskon myös, että Jumala haluaa innostaa ja rohkaista meitä. Saamme olla sellaisia, kuin olemme ja silti elämämme on täynnä suuria mahdollisuuksia.

Kun tajuamme, että Jumala sanoo viimeisen sanan meistä, uskallamme kohdata ihmisiä. Silloin meidän ei tarvitse pelätä sitä, mitä joku meistä sanoo. Voimme siis pitää sisimpämme auki ihmisille. Paavali rukoili efesolaiskirjeessä, että efesolaiset voisivat vahvistua sisäisesti. Hän ymmärsi, että tunnistaessamme Jeesuksen loputtoman ja turvallisen rakkauden, voimme juurtua siihen rakkauteen ja olla sisäisesti vahvoja. (lue: Efe.3:17-19)

Joskus rakkautemme saattaa olla kuin kauppiaalla, jolla kaikki hyllyt ovat järjestettynä hienosti, tuotteet kauniisti esillä, mutta kaupan ovi on kiinni. Jos aiomme rakastaa, meidän kuuluu avata sisimpämme ihmisille.

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 03 maaliskuu 2026

Meille käy hyvin helposti, että suljemme sisimpämme joiltain ihmisiltä. Jos on paljon ikäviä kokemuksia, voimme sulkeutua niin, että alamme myös syrjäytyä ihmisistä. Ihmisten sanat ja toiminta koskettaa sisintämme yleensä melko helposti. Usein käy myös niin, että kokemamme kohtelu luo jonkinlaisen kelan mieleemme. Tuo kela toistaa meille jatkuvasti, ettemme kelpaa tai meissä on jotain vikaa.

Jumala haluaisi täyttää meitä jatkuvasti hyvyydellään ja rakkaudellaan. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin viettää aikaa Jumalan läheisyydessä. Joskus käy kuitenkin niin, että sisimpämme on niin täynnä ikäviä keloja ja muistoja ihmisten kohtelusta, että tuo Jumalan hyvyys valuu hukkaan, kuin polttoaine auton rikkinäisestä moottorista. Miten voisimme selvittää nuo sisäiset ajatuksemme niin, etteivät ne lannistaisi meitä?

Raamatusta löytyy Psalmi 88, jonka on kirjoittanut profeetta Samuelin pojan poika Heeman. Heeman palveli musiikissa kuningas Daavidin ja Salomon aikana Israelin jumalanpalveluksissa. Hänellä oli yhteensä 17 lasta ja hänen kaikki 14 poikaansa palvelivat jumalanpalveluksissa yhdessä isänsä kanssa. Näyttää siltä, että Heemanin elämä oli ihanaa tuossa vaiheessa. Hänestä sanotaankin näin: ”Jumala oli näet luvannut nostaa Heemanin kunniaan” 1.Aik.25:5. Jossain vaiheessa näyttää kuitenkin, että Heeman oli suuressa ahdistuksessa. Hänen kirjoittamansa psalmi 88 on hyvin lohduton ja loppuun asti synkkä.

Heeman ei näyttänyt kyselevän sopivia sanoja muilta, kun hän kirjoitti psalmiaan. Hän oli hyvin rehellinen. Psalmi päättyy sanoihin: ”Kaikki rakkaat ja ystävät sinä olet karkottanut minusta kauas, pimeys on ainoa tuttavani.” Ps.88:19 Uskon, että Jumala rakastaa tällaisia rehellisiä rukouksia. Hän ei odota meiltä, että ensin kunnostaudumme ja keskitymme sopiviin sananvalintoihin. Hän odottaa meiltä nimenomaan rehellisyyttä. Uskon, että meitä auttaa paljon, kun harjoittelemme rehellisyyttä Jumalan edessä. Joskus emme edes tiedä kunnolla, mikä mieltämme painaa, mutta voimme aloittaa siitä, miltä meistä sillä hetkellä tuntuu. Aloittaessamme, mielemme voi lähteä liikkeelle ja hetken päästä ymmärrämme sanoa jo vähän tarkemmin asiastamme. Myös Pyhä Henki auttaa meitä, johdattaen meitä kaikkeen totuuteen.

Kuten voit huomata psalmia lukiessasi, Heemanin ongelma oli yksinäisyys. Hän koki, että hän oli muiden silmissä inhottava (jae 9) ja kaikki olivat hänestä kaukana (jae 19). Mitään muuta konkreettista ongelmaa Heeman ei paljastakaan tässä psalmissa. Ja se onkin totta, että ihmiset ja ihmissuhteet ovat meille tärkeitä. Se, mitä ihmiset sanovat meistä tai meille, merkitsee meille paljon, vaikkemme haluaisikaan. Meidät on luotu ihmissuhteisiin.

Heeman tekee kuitenkin mielenkiintoisen johtopäätöksen omasta yksinäisyydestään. Hän toteaa, että vastuu on Jumalan. Hän sanoo: ”Tuttavani sinä olet karkottanut minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhottavaksi.” (jae 9)

Ajattelen, että Heeman on oikeassa. Loppujen lopuksi, emme voi itsellemme mitään. Jumala loi meidät sellaisiksi, kuin olemme. Jos, joku ei meistä tykkää, niin tavallaan voimme ajatella, että se on Jumalan syy, koska Hän meidät loi tällaisiksi. En toki tarkoita sitä, jos teemme tahallamme väärin, kohtelemme ihmisiä huonosti tai elämme synnissä. Olemme vastuussa siitä, mitä teemme. Mutta emme ole vastuussa siitä ketä olemme pohjimmiltamme. Tämä voi helpottaa meitä paljon, kun tuskailemme oman riittämättömyytemme kanssa. Sinä et luonut itseäsi, vaan Jumala. Kuulostat ja näytät sinulta, koska Jumala loi sinut. Jumalan silmissä sinä olet arvokas, vaikka ihmiset eivät aina ymmärrä sinun arvoasi.

Siunaten
Joni