Tietoja

Julkaistu: 21 lokakuu 2025

Tunteille pitää antaa tilaa. Me emme pysty kahlitsemaan tunteitamme. Tunteet tulevat ja menevät ja olisi kamalaa, jos emme antaisi niille lupaa. Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta syyttää meitä vääränlaisista tunteista. Tunteet ovat osa meitä ja ne kertovat aina jotain siitä, mikä meille on tärkeätä. Meille tekee monesti hyvää olla yksin, ehkä lenkillä tai luonnossa, että saamme antaa tilaa omille tunteillemme. Elämää ei pysty elämään tunteiden ohjaamana ja siksi tarvitsemme sellaisia lepohetkiä, joissa kuuntelemme omia tunteitamme. On tärkeätä, että kunnioitamme omia tunteitamme. Opimme ymmärtämään itseämme paremmin, kun tutkimme omia tunteitamme.

Vaikka tunteet eivät saa ohjata elämäämme, on hyvä huomata, että ne vaikuttavat jollain lailla toimintaamme väkisin. Tänään voimme tuntea, että elämä on raskasta ja kannamme sisällämme huolia. Sitten voimme päättää, että emme anna tuon tunteen ohjata, vaan ryhdistäydymme ja koitamme elää reippaina ja pää pystyssä. Se on oikeastaan hyvä päätös, mutta silti sisällämme vellova tunne vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme ja olemiseemme. On toki parempi nostaa tahdon voimalla pää pystyyn ja mennä eteenpäin, kuin jäädä vellomaan ikäviin tunteisiimme. Joskus liike ja toiminta sekä mahdolliset onnistumiset alkavat ruokkia hyvää mieltä ja olomme voi keventyä.

Olen usein sanonut, että minä en elä tunteitteni mukaan ja siksi en odota kenenkään muunkaan toimivan omien tunteitteni mukaan. Jotkut meistä osaavat lukea toisen ihmisen tunteita todella tarkasti ja reagoivat niihin herkästi. Tämä voi olla joskus hankalaa, koska silloin toinen ihminen saattaa toimia toisen tunteita kunnioittaen, muttei ymmärrä tämän tahtotilaa. Jos esimerkiksi vaimoni säälisi minua joka aamu, kun minulle herääminen on usein hiukan haastavaa ja toisi aamupalan sänkyyn, hän ei kunnioittaisi minun tahtotilaani. Aamuisin minusta tuntuu vaikealta nousta sängystä, mutta minä tahdon nousta ja hoitaa vastuuni enkä kaipaa sääliä. Ja kyllähän tuo aamukankeus aika nopeasti katoaa yleensä. Voimme siis päätellä, että on tärkeätä kunnioittaa sekä toisen tunteita, että hänen tahtotilaansa.

Me emme voi ohjailla tunteitamme. Raamattu kuitenkin haastaa meitä erikoisella tavalla tässä asiassa. Siellä kerrotaan miehestä, joka istui vankilassa uskonsa tähden. He elivät aikaa, jolloin uskovaisena oleminen oli hengenvaarallista ja tämä kyseinen mies odotti oikeudenkäyntiä, joka saattaisi johtaa hänen kuolemaansa. Jeesus-usko ei ollut luvallista tuohon aikaan Roomassa. Tuolta vankilasta tämä mies kirjoittaa kirjettä, jossa hän opastaa ihmisiä tuntemaan ainakin kahta tunnetta. Toinen kehotuksista tuntuu jopa hiukan väkivaltaiselta, jos meillä on vaikkapa huono päivä tai huono vuosi menossa. Miehen nimi on Paavali ja kirje on suunnattu filippiläisille. Hän sanoo näin: ”Iloitkaa aina Herrassa!” Fil.4:4 Toisen tunteen (rauha) kanssa hän aloittaa näin: ”Älkää olko mistään huolissanne…” Fil.4:6

Voiko ilo Herrassa toimia elämän jokaisena päivänä? Tutkiessamme iloa ja rauhaa Uudessa Testamentissa, voimme huomata, että ensinäkin Jeesus puhuu niistä Hänen omistaminaan asioina. Hän puhuu omasta ilostaan ja omasta rauhastaan (Joh.14:27 ja Joh.15:11). Jeesus siis oli ja on täynnä iloa ja rauhaa. Se tarkoittaa myös sitä, että Hänen läheisyydessään sekä ilo, että rauha ovat aistittavissa. Paavali ei siis opeta meille, että vaikka olet masentunut niin uskovaisena sinun pitää vääntää naamasi hymyyn. Tai vaikka olet huolissasi monista asioista niin uskovaisena sinun pitää vain työntää tuollaiset tunteet syrjään. Sen sijaan Hän opettaa, että samalla tavalla kuin hän siellä vankilassa on löytänyt Jeesuksen läheisyydestä ilon ja rauhan, mekin voimme ne löytää. Jeesuksen läheisyydessä voimme päästää irti murheistamme, koska Hän pitää meistä huolen. Raamatun mukaan maailmassa meillä on ahdistus, mutta Jeesuksessa rauha (Joh.16:33) Nyt onkin tärkeä kysymys, että kumpi meihin vaikuttaa: maailma vai Jeesus.

Jotkut uskovat antavat Jumalasta sellaisen kuvan, että Hän on hyvin ahdistunut maailman tilanteesta. Sodat Venäjän ja Ukrainan välillä sekä Israelin ja Hamasin välillä ovat ahdistavia. Uskovat puhuvat huolissaan siitä, kun Israelilla ei ole omaa luvattua maatansa ja uutiset, joita kuulemme vääristelevät asioita. Joskus tuntuu, että emme voi olla aitoja uskovaisia, jos emme osaa murehtia jotakin maailman vääryyttä. Tällöin emme ole tajunneet, että Ilmestyskirja kirjoitettiin meille, että ymmärtäisimme mahdollisimman selvästi sen yksinkertaisen totuuden, että kaikki tässä maailmassa on täydellisesti Jumalan käsissä. Yksikään presidentti tai terroristi ei ole koskaan pystynyt eikä koskaan pysty tekemään mitään Jumalan vallan ohitse. Eräs uskovainen sanoi osuvasti koronapandemian alettua, ettei korona pääse koskaan pidemmälle kuin siihen, mihin Jumala sen sallii.

Jumala ei ole huolissaan! Hänellä ei ole mitään syytä olla huolissaan, koska hänen kaikkivaltiuttaan ei voida murtaa. Hän istuu valtaistuimellaan. Hänellä on täydellinen rauha ja täydellinen ilo, jota me voimme kokea, kun lähestymme Häntä.

Jumala on toki murheellinen yksittäisten ihmisten menettämisestä, mutta Hän on tehnyt kaiken mahdollisen voidakseen tarjota maailman jokaiselle ihmiselle täydellisen pelastuksen. Ja Hän iloitsee suurella ilolla jokaisesta, joka tulee Hänen luokseen.

Haastan sinua tunnustamaan Jumalalle kaikki ne tunteet, jotka tunnistat itsessäsi. Älä jätä mitään kertomatta. Voit lukea psalmeja ja huomaat, että ennenkin ovat ihmiset osanneet olla hyvin rehellisiä Jumalalle. Ja anna Jumalan näyttää sinulle, miten ihmeellisellä ja kauniilla tavalla Hän voi hoitaa sinua suuressa hyvyydessään.

Ahdistava maailma on sielunvihollisen keksintö. Jumalan keksintö ja oikea totuus tulee ilmi kauniissa lasten laulussa:

”Hän pitää maailmamme kädessään,
Hän pitää maailmamme kädessään,
Hän pitää maailmamme kädessään
on kaikki Luojan Kädessä”   

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 01 lokakuu 2025

Oletko löytänyt kultaisen keskitien? Usein kuulee ajatuksen, että kultainen keskitie on hyvä löytää. Missään ei kannata mennä äärimmäisyyksiin. Toimiiko se myös Jeesus-uskossa? Onko se hyvä niin, että ollaan sopivasti uskossa, mutta ei anneta sen liikaa viedä. Huolehditaan, että elämä ja perhe pysyy tasapainossa ja usko tulee niiden ehdoilla. Käydään seurakunnassa aina, kun se kaikille sopii. Huolehditaan siitä, ettei Jeesus-usko keikauta venettä liikaa.

Mitä meistä tulee, jos menemme äärimmäisyyteen Jeesuksen kanssa? Millaisia hedelmiä meidän elämästä voidaan nähdä silloin? Onko ääriuskovaisuus sitä, että Jeesuksesta puhutaan koko ajan ja joka paikassa, niillekin, jotka eivät halua kuunnella? Onko se sitä, että seurakunta nousee tärkeysjärjestyksessä perheen edelle? Elääkö ääriuskovainen yliluonnollisessa uskon pilvessä siten, että hän kuulee jatkuvasti ääniä ja saa rukouksiinsa miljoonia vastauksia?

Eräs saarnamies odotti viimeiseen elinpäiväänsä asti vielä suurempia Jumalan voiman ampeereja. Hän oli nähnyt paljon ihmeitä ja Jumalan voiman ilmenemistä, mutta hän kaipasi lisää ampeereja. Sellaisia ampeereja, että ihmisten tarpeettomiksi jääneitä pyörätuoleja saataisiin ihan kuorma-autolla kuljettaa vanhojen tavaroiden kauppaan.  

Joskus me keskitymme niin yksipuolisesti johonkin toiveeseen, jota haluaisimme uskovina nähdä, että kadotamme tärkeimmän. Kyllä Jumala haluaa ampeerejaan meille antaa ja sitä me todella tarvitsemmekin. Joskus kuitenkin unohdamme, että nuo ampeerit ovat rakkauden ampeereja. Johannes kirjoitti aikanaan, että Jumala on rakkaus (1.Joh.4:16) ja, että rakkaus on Jumalasta (1.Joh.4:7). Jeesuksen osoittama rakkaus oli äärimmäistä. Siinä ei oltu jääty kultaiselle keskitielle. Rakasti, vaikka me olimme syntisiä ja Jumalan vihollisia. Rakasti, vaikka keho oli täynnä haavoja ja kipua. Hän oli saanut osakseen vain pilkkaa ja hylkäämistä, mutta silti raahasi verta vuotavana kaikin voimin ristiä sinne, missä Hänen rakkautensa voitaisiin ilmaista mahdollisimman selkeästi. Näitä ampeereja Jumala haluaa meidänkin elämään antaa. Eikä Hän halua meidän jäävän kultaiselle keskitielle.

Kun Jumalan rakkauden ampeerit saavat täyttää meidät, löydämme ulospääsyn mahdottomaltakin tuntuvasta umpikujasta avioliitossa. Silloin kaikkein herkinkin lapsemme tunnistaa yhä uudestaan ja uudestaan, että rakkautemme on niin turvallista, syvää ja kestävää, ettei tarvitse loukkaantua eikä lähteä karkumatkoille. Jokainen lähimmäisemme aavistaa meistä, että meihin voi luottaa, koska rakkaus on meidän motiivimme. Seurakunnassakin me rakennamme ja tuemme, mutta emme hajota, emmekä paina ketään alas.

Ilman Jumalaa elämämme ja perheemme ovat kuitenkin kuin tyhjiä kuoria. Ihan sama, vaikka menestyisimme urallamme ja asuisimme kauniissa talossa. Kaikki ulkonainen on tyhjää, jos ei Jumala saa meidän elämässämme vaikuttaa. Lastemmekin menestys on merkityksetöntä, ellei Jumalan rakkaus ole saanut heitä koskettaa. Samojen pyykkien, imurin, tiskiharjan tai ruohonleikkurin kanssa työskentely voi olla kuin tervan juontia, kun Jumala on työnnetty kauas. Mutta sitten, kun Hän saa olla meitä lähellä, me suorastaan rakastamme kotitöitä ja sitä elämää kaikessa tavallisuudessaan.

Kuulin jälkeenpäin eräästä baarikeskustelusta, jossa oli puhuttu minun lapsistani säälien. Oli kuulemma niin ahdistavaa tietää, että jotkut ovat joutuneet syntymään tuollaisen uskoonsa höpsähtäneen miehen lapsiksi. Eivät he mitään elämästämme tienneet, mutta päättelivät julkisesta uskostani, että lapsilla täytyy olla todella ahdistavaa. He eivät tienneet mitään siitä rakkauden määrästä, jolla Jumala meitä hoitaa. He eivät tienneet, ettei elämässämme ole kysymys äärimmäisestä sääntöjen viidakosta, vaan äärimmäisen rakkauden todellisuudesta. He eivät tienneet, ettemme me päätä lastemme puolesta, mihin heidän täytyy uskoa. Meidän tehtävämme on vain rakastaa heitä ehdoitta. Tietenkin me kerromme uskostamme, mutta rakkautemme ei voi koskaan himmetä niin kauan, kuin se perustuu Jeesus-uskon yksinkertaisiin alkeisiin.

Olen päättänyt olla ääriuskovainen. Haluan luovuttaa kokonaan itseni ja elämäni Jumalalle. Haluan ylläpitää yhteyttä uskoviin seurakuntaelämän kautta, koska tiedän heidänkin olevan oikeilla jäljillä. Haluan, että jokaista päivääni määrittää Jumalan ihana ja ihmeellinen läsnäolo ja vaikutus. Olen oppinut ymmärtämään, että Hän laittaa elämässämme asiat järjestykseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Siunaten
Joni