Tietoja

Julkaistu: 11 syyskuu 2025

"Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: 'Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne!'" Jes.35:3-4

Joskus elämämme voi olla hyvin horjuvaa. Se voi olla horjuvaa, koska olemme rakentaneet elämämme huonolle perustukselle. Tai se voi olla horjuvaa, koska emme uskalla pysähtyä. Jokin ajaa meitä koko ajan tavoittelemaan jotain. Emme osaa tyytyä siihen, mitä meillä on. Paavali kirjoitti Timoteukselle näin: "Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto." 1.Tim.6:6 

Jumala on todella rikas antaja omille lapsilleen. Hän kuuntelee mielellään meidän rukouksiamme ja vastaa omalla tavallaan ja aikataulullaan niihin. Onneksi Hän ei kuitenkaan ihan kaikkia pyyntöjämme toteuta, koska aina emme tiedä mikä on meille oikeasti parasta. Joskus meille käy niin, ettemme tunnista omia tarpeitamme. Olemme tyytymättömiä Jumalan edessä, mutta emme osaa esittää Hänelle oikeita pyyntöjä. Teemme rukouksesta tehotonta ja jopa ahdistavaa, kun tunnemme itsemme tyytymättömiksi, muttemme tiedä, mitä pyytäisimme. Jumala ei halua ajautua meidän kanssa siihen, että opimme olemaan epätoivoisia ja ahdistuneita rukoillessamme Häntä. Hän haluaa, että opimme luottamaan Häneen. Hän on meidän luottamuksemme arvoinen. Jos emme tiedä, mitä me tarvitsemme niin silloin on parempi keskittyä kiittämään Häntä. Ehkä sitä kautta tunnistamme myös tarpeemme paremmin.

Terve ihminen ei tarvitse paranemisihmettä. Jos ilo on virtaillut pitkin päivää ja siksi olet laulellut vaikkapa ylistyslauluja Jumalalle, et välttämättä tarvitse jotain sykähdyttävää kokemusta enää. Jos sydän on jo valmiiksi täynnä ihmeellistä rauhaa, on jopa hassua odottaa Jumalalta jotain sävyttävää ilmestymistä. Ehkä Hän on jo antanut ne asiat sinulle, mitä olet tarvinnut.

Lihan mieli on sellainen, että haluaisimme tehdä erityisen vaikutuksen toisiin ihmisiin. Haluaisimme olla jotain suurta ihmisten silmissä tai edes jollain lailla säväyttää. Lopulta kuitenkin parasta on olla ihan tavallinen. Tavallisena on levollista olla. Jumala ei halua koskaan antaa lahjojaan meille, että voisimme tehdä niillä vaikutuksen toisiin ihmisiin. Jumalan tavoite on, että tuntisimme olevamme tasavertaisia ihmisiä kaikkien muiden kanssa. Emme tarvitse erityistä Jumalan ilmestystä siksi, että voisimme osoittaa jollekin olevamme jotain erityistä.

Rakastan sitä, miten Jeesus kuvailee Hänen seuraajanaan olemista: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt." Matt.11:29-30 Jos seuraamme vain Jeesusta, meidän on vaikea palaa loppuun. Jeesuksen seuraamiseen ei liity yliyrittäminen tai epätoivoinen elämän paikkailu. Jeesusta seuratessa ei tarvitse keskittyä ihmisten suosioon tai mielipiteisiin. Jeesuksen seuraaminen on elämistä puhtaalla omalla tunnolla Hänen armossaan niin, ettei tarvitse kantaa syyllisyyden taakkaa.

Apostolien teoissa kerrotaan alkuseurakunnasta näin: "Jumalan sana levisi ja menestyi. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa suuresti, ja myös suuri joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi." Apt.6:7 Alkuseurakunta tarjosi seillaista sanomaa Jeesuksesta, joka ei pettänyt. Ihmiset saivat tuon sanoman kautta löytää yhteyden Jumalaan, joka toimi. Jumala vastasi ihmisten rukouksiin ja piti heistä huolta. Tämä oli hyvä syy olla tyytyväinen ja tasapainossa. Meillä on täsmälleen sama mahdollisuus. Jumala pitää meistä huolta ja kuulee meidän rukouksemme. Meidän ei tarvitse säntäillä eri puolille tai olla levottomia. Voimme rauhoittua ja olla tyytyväisiä Hänen läheisyydessään.

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 02 syyskuu 2025

Raamatussa kerrotaan 12 miehestä, jotka kävivät Mooseksen lähettäminä vakoilemassa Israelille luvattua maata. Kaikki heistä näkivät ihan samat asiat, mutta on yllättävää, että kymmenellä miehellä oli kerrottavana ihan erilainen tarina, kuin kahdella heistä. Kaikki 12 miestä näkivät sekä maan ihanuuden, että siihen liittyvät haasteet. Kymmenen miestä näkivät haasteet liian suurina ja siksi he olivat menettäneet toivonsa. He näkivät tulevaisuutensa synkkänä ja ahdistavana. Vain Joosua ja Kaaleb tunsivat toivon ihanan kipinän kipinöivän sisällään. He julistivat toivoa israelilaisille sanoen: ”Maa, jota kiertelimme vakoilemassa, on erittäin hyvä maa.” 4.Moos.14:7 Nuo kymmenen muuta sen sijaan ahdistuneina toivoivat, että olisivat kuolleet jo aiemmin (4.Moos.14:2). Kävi niin, että näistä 12 miehestä vain Joosua ja Kaaleb pääsivät luvattuun maahan.

Näyttää siltä, että Jumala halusi siunata Joosuaa ja Kaalebia, koska he pitivät uskostaan kiinni. Kaalebista Jumala sanookin: ”…minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki ja hän on seurannut minua täydestä sydämestään…” 4.Moos.14:24 On tärkeätä huomata, että Kaaleb ei päässyt luvattuun maahan etuajassa. Tuon heidän vakoilureissunsa jälkeen Israelin kansa harhaili erämaassa 40 vuotta. Kaaleb joutui kohtaamaan muiden haasteiden lisäksi myös pitkän odotuksen haasteen. Hän kuitenkin seurasi Jumalaa koko sydämestään ja 85-vuotiaana hän sanoi luvatussa maassa näin: ”Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan." Joos.14:11

Voimme ajatella, että meidän luvattu maamme on tämä elämän lahja, jonka olemme saaneet. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu hyviä asioita ja haastavia asioita. Jumala haluaisi siunata meitä runsaasti ja viedä meitä voitosta voittoon. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen syntimme ja antaakseen meille uuden elämän. Tämän elämän me saamme omistaa uskon kautta. Joskus elämän vaikeudet yrittävät sammuttaa meissä sitä kipinää, jonka Jumala on meihin sytyttänyt. Silloin olemme samanlaisen valinnan edessä, kuin nuo 12 vakoojaa. Voimme nähdä haasteet liian suurina ja Jumalan liian pienenä. Jumala puhui Israelin kansasta, joka oli omaksunut kymmenen epäuskoisen vakoojan tarinan: ”Kuinka kauan tämä kansa halveksii minua? Kuinka kauan se kieltäytyy uskomasta minuun huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?” 4.Moos.14:11  

Meille on voinut käydä samalla tavalla kuin Israelin kansalle. Joudumme harhailemaan erämaassa, koska emme uskoneet Jumalan suuruuteen. Raamatun mukaan Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18) ja Hän on sama eilen tänään ja ikuisesti (Hebr.13:8). Tämä tarkoittaa sitä, ettei meidän tarvitse lannistua! Elämän vaikeudet voivat olla joskus todella suuria, mutta Jumalan lapsena sinä voit oppia, että ne ovat vain haasteita, jotka sinä saat voittaa Jeesuksen kanssa. Paavalin elämä oli täynnä vaikeuksia, mutta hän oli oppinut, että haasteet ovat voittamista varten. Siksi hän sanookin: ”Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" 2.Kor.2:14

Jos olet uskonnollinen, en voi luvata sinulle voittoja. Vaikka tunnet Raamatun läpikotaisin, en uskalla luvata sinulle voitokasta elämää. Mutta jos seuraat Jeesusta koko sydämestäsi, uskallan luvata, että saat kulkea ihanassa voittosaatossa! Joskus voit kokea, että olet ahtaalla tai neuvoton, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta ymmärrät, ettet ole umpikujassa, etkä toivoton (2.Kor.4:8).

Minulla on ollut suurenmoinen etuoikeus aloittaa työ Soinin helluntaiseurakunnassa. Olen syvästi rakastunut tähän kuntaan ja seurakuntaan. Sydämeni läikkyy ilosta, kun saan olla täällä. Olen myös kuullut, kun joku on kertonut, että Soini on niin hiljentynyt pieni kylä, melkein jo kuollut. Ja onhan se totta, että asukasluku on pienentynyt vuosien saatossa. Kuunnellessani tuollaisia, voisin ajatella, ettei tämä minun luvattu maani kovin häävi ole. Mutta haluan kertoa, että olen kuullut myös toisenlaisen lausunnon: Jumala on asettanut erityisen siunauksen Soiniin ja Hänellä on hyvät suunnitelmat Soinia varten! Siksi minun on vaikea uskoa, että haluaisin koskaan täältä lähteä yhtään mihinkään.

Siunaten

Joni