Tietoja

Julkaistu: 04 elokuu 2026

Viime perjantaina (31.7.) tuli minulla täyteen vuosi Soinin helluntaiseurakunnan palveluksessa. Tämä on ollut minulle suuri ilo ja etuoikeus. Olen saanut olla monenlaisessa työssä ja toiminnassa mukana. Olen hyvin kiitollinen tästä vuodesta. Ja työ jatkuu edelleen uuden lukuvuoden alkaessa.

On ollut suuri ilo tutustua uusiin ihmisiin Soinissa. Kuten kaikkialla muuallakin, täälläkin meitä ihmisiä on hyvin monenlaisia. Kukaan ei ole toisen kopio. Ja juuri tuo ihmisten erilaisuus tekee tästä työstä ja elämästä yleensäkin mielenkiintoisen.

Seurakunta tarkoittaa myös valtavan paljon ihmissuhteita. On yllättävää, miten paljon kahden välisiä ihmissuhteita muodostuu jo pienelläkin porukalla. Laskimme näitä talven aikana erään rukouskokouksen yhteydessä. Esimerkiksi 10 ihmistä voi muodostaa jo 45 ihmissuhdetta. Jos lasketaan seurakuntamme kaikki viralliset jäsenet, voisi ihmissuhteita olla jäsenten kesken 4095. Mutta meitä uskovia on Soinissa paljon enemmän ja siksi uskovien välisiä ihmissuhteita on vielä hurjan paljon enemmän.

Raamatun mukaan Jumala on säätänyt siunauksen sinne, missä on sopu ja veljesrakkaus. Paavali kehottaa meitä näin: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan.” Room.12:10

Psalmi 133 opettaa meille näin: ”Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä! Se on kuin pään päälle vuodatettu hyvä öljy, joka valuu partaan, Aaronin partaan, öljy jota tippuu pitkin hänen viittaansa. Se on kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, ikuisen elämän.”  

Joskus etsimme Jumalan siunausta epätoivoisesti löytämättä sitä. Silloin on hyvä pysähtyä tuon psalmin äärelle. Jumala on säätänyt siunauksen sinne, missä elämme sopuisasti yhdessä. Minulle on kehittynyt vahva usko, että kaikki ongelmat, mitä voi olla ihmissuhteissa, pystytään kyllä selvittämään puhumalla. Toki se usein vaatii keskinäistä nöyryyttä, johon Pietari meitä kehottaakin (1.Piet.5:5).

Ihmissuhteisiin liittyen sain ajatuksen eräässä rukouskokouksessamme. Välien selvittely on kuin lakanoiden suoristamista. Toinen ottaa lakanan toisesta päästä ja toinen toisesta. Jossain kohtaa yleensä vedetään, että rypyt suoristuisivat. Silloin on tärkeätä, että molemmat pitävät kiinni lujasti. Samoin ihmissuhteissa on tärkeätä pysyä lujasti paikallaan. Jos turhaudumme ja luovutamme, eivät rypyt suoristu.

Ajatellessani tulevaa syksyä olen hyvin toiveikas! Uskon, että jotain hyvää tulee tapahtumaan! Näen kuin ovia, uskovien edessä, joita he saavat avata ja astua johonkin uuteen.

Olen ihmetellyt Soinissa sitä, miten Jumala on niin selkeästi antanut hyvissä ajoin sanottavaa kaikkiin niihin puheisiin, joita olen puhunut. Koskaan ei ole tarvinnut olla epätoivoinen sen suhteen, mitä pitäisi puhua. Nytkin sisimmässäni palaa jo tulevan sunnuntain teksti.

Ja rukoukseni on, että puheeni voivat omalta osaltaan olla edesauttamassa sitä kaikkea, mitä Jumala haluaa tehdä Soinissa. Uskon, että on aika avata ovia!

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 28 huhtikuu 2026

Paavali puhui ilosta kirjeessään, jonka hän kirjoitti vankilassa. Ulkoisesti hänen asiansa eivät olleet kovin hyvin, mutta silti hän väitti iloitsevansa. Koko Uusi Testamentti puhuu satoja kertoja ilosta. Ilo on hyvin tärkeä teema Uuden Testamentin kirjoituksissa. Sanoma, jota saarnattiin, oli nimeltään ilosanoma. Eikä selvästikään tarkoitettu, että maanpäällinen elämä olisi ilotonta, mutta vain tulevaisuus rajan toisella puolella olisi täynnä iloa. Ilosta muistutettiin osana elämäämme täällä maan päällä. Ajatus on aika yksinkertainen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” Fil.4:4

Me ihmiset etsimme luontaisesti iloa ja ilon aiheita elämäämme. Se tuntuu olevan sisään rakennettu ominaisuus meissä. Jos elämä tuntuu synkältä, alamme vaistomaisesti etsiä jotain, mikä voisi meitä piristää. Ilo pitää meitä pystyssä. Jos ilo otetaan kokonaan pois, psyykeemme ei kestä sellaista. Tasapaino perustuu siihen, että sisimmässämme on iloa riittävästi.

Iloa voimme saada monenlaisista asioista. Usein täytymme ilolla, kun koemme, että joku rakastaa ja kunnioittaa meitä. Lujat ja toimivat ihmissuhteet tuovat iloa. Olemme ehkä iloisia, kun tilillämme on rahaa ja saamme asua toimivassa kodissa. Harrastukset, saavutukset ja onnistumiset tuovat iloa.

On olemassa monenlaista iloa. Joskus ilomme on aika itsekästä ja siksi myös rajoittunutta. Olemme itse rakentaneet rajat, jossa voimme olla iloisia. Jos elämä ei pysy noissa rajoissa, menetämme iloamme. Usein ilomme on osittaista ja sellaista, että se täyttää vain osan meistä. Monesti koemme, että pystymme ylläpitämään iloamme, kunhan elämä pysyy meidän hallinnassamme.

Kun Paavali kirjoitti vankilakirjettään filippiläisille, hän selvästikin puhui todella voimallisesta ilosta. Hänelle tuo ilo oli jotain paljon syvempää. Se ei ollut kevytmielistä, mutta se oli vapauttavaa. Lukiessani tuota kirjettä aistin mielessäni, että hänen ilonsa pulppuili sillä tavalla, että se valloitti hänen sisimpänsä ihan kokonaan. Uskon, että hän suorastaan vietti ihanaa sisimmän juhlaa tuolla vankilassa.

Hän sanookin näin: ”Mutta jos minut uhrataankin, kun toimitan teidän uskonne uhripalvelusta, minä iloitsen ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne. Samoin iloitkaa tekin ja iloitkaa yhdessä minun kanssani!” Fil.2:17-18

Tämä on mielestäni äärimmäisen kaunis kuvaus Paavalin mielen maisemasta. Hän oli keskittynyt tekemään oikein. Hän halusi koko sydämestään seurata Jeesusta ja palvella Häntä parhaansa mukaan. Hän koki siinä samalla, että Jumala täytti hänet sellaisella ilolla, jota kukaan ei voinut ottaa pois. Hän oikeastaan sanoo tässä, että hän on tehnyt kaiken parhaansa mukaan hyvällä omalla tunnolla, voi olla, että silti kaikki menisi totaalisesti pieleen, mutta silti hän kokisi suurta iloa Jumalan kanssa ja siksi siinä oli hyvä olla.

Uskon ja olen kokenut omassa elämässäni, että ilo Herrassa on erilaista, kuin muualta saatu ilo. Se on koko sisimmän täyttävää. Se on sellaista, joka muuttaa mielen maiseman kokonaisvaltaisesti. Se on myös kestävää, horjumatonta iloa, joka vaikuttaa positiivisesti siihen, miten elän ja käyttäydyn.

Miten voimme löytää ilon Herrassa? Ilo perustuu siihen, että elämme lähellä Jeesusta. Voimme olla lähellä Jeesusta, kun seuraamme Häntä. Uusi Testamentti kertookin kattavasti, mitä tarkoittaa seurata Jeesusta. Monesti löydämme ilon Herrassa, kun osoitamme rakkautta ja kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, kun suostumme antamaan anteeksi, kun olemme kovuuden sijaan nöyriä ihmissuhteissa, kun keskitymme tekemään oikein ja olemaan kuuliaisia. Puhdas omatunto Jumalan edessä valmistaa meitä iloon.

Haluan toivottaa sinulle tänään keveitä askeleita Jumalan läheisyydessä! Toivon, että ilo voisi pulppuilla sisimmässäsi!

Siunaten
Joni