Tietoja

Julkaistu: 28 huhtikuu 2026

Paavali puhui ilosta kirjeessään, jonka hän kirjoitti vankilassa. Ulkoisesti hänen asiansa eivät olleet kovin hyvin, mutta silti hän väitti iloitsevansa. Koko Uusi Testamentti puhuu satoja kertoja ilosta. Ilo on hyvin tärkeä teema Uuden Testamentin kirjoituksissa. Sanoma, jota saarnattiin, oli nimeltään ilosanoma. Eikä selvästikään tarkoitettu, että maanpäällinen elämä olisi ilotonta, mutta vain tulevaisuus rajan toisella puolella olisi täynnä iloa. Ilosta muistutettiin osana elämäämme täällä maan päällä. Ajatus on aika yksinkertainen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” Fil.4:4

Me ihmiset etsimme luontaisesti iloa ja ilon aiheita elämäämme. Se tuntuu olevan sisään rakennettu ominaisuus meissä. Jos elämä tuntuu synkältä, alamme vaistomaisesti etsiä jotain, mikä voisi meitä piristää. Ilo pitää meitä pystyssä. Jos ilo otetaan kokonaan pois, psyykeemme ei kestä sellaista. Tasapaino perustuu siihen, että sisimmässämme on iloa riittävästi.

Iloa voimme saada monenlaisista asioista. Usein täytymme ilolla, kun koemme, että joku rakastaa ja kunnioittaa meitä. Lujat ja toimivat ihmissuhteet tuovat iloa. Olemme ehkä iloisia, kun tilillämme on rahaa ja saamme asua toimivassa kodissa. Harrastukset, saavutukset ja onnistumiset tuovat iloa.

On olemassa monenlaista iloa. Joskus ilomme on aika itsekästä ja siksi myös rajoittunutta. Olemme itse rakentaneet rajat, jossa voimme olla iloisia. Jos elämä ei pysy noissa rajoissa, menetämme iloamme. Usein ilomme on osittaista ja sellaista, että se täyttää vain osan meistä. Monesti koemme, että pystymme ylläpitämään iloamme, kunhan elämä pysyy meidän hallinnassamme.

Kun Paavali kirjoitti vankilakirjettään filippiläisille, hän selvästikin puhui todella voimallisesta ilosta. Hänelle tuo ilo oli jotain paljon syvempää. Se ei ollut kevytmielistä, mutta se oli vapauttavaa. Lukiessani tuota kirjettä aistin mielessäni, että hänen ilonsa pulppuili sillä tavalla, että se valloitti hänen sisimpänsä ihan kokonaan. Uskon, että hän suorastaan vietti ihanaa sisimmän juhlaa tuolla vankilassa.

Hän sanookin näin: ”Mutta jos minut uhrataankin, kun toimitan teidän uskonne uhripalvelusta, minä iloitsen ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne. Samoin iloitkaa tekin ja iloitkaa yhdessä minun kanssani!” Fil.2:17-18

Tämä on mielestäni äärimmäisen kaunis kuvaus Paavalin mielen maisemasta. Hän oli keskittynyt tekemään oikein. Hän halusi koko sydämestään seurata Jeesusta ja palvella Häntä parhaansa mukaan. Hän koki siinä samalla, että Jumala täytti hänet sellaisella ilolla, jota kukaan ei voinut ottaa pois. Hän oikeastaan sanoo tässä, että hän on tehnyt kaiken parhaansa mukaan hyvällä omalla tunnolla, voi olla, että silti kaikki menisi totaalisesti pieleen, mutta silti hän kokisi suurta iloa Jumalan kanssa ja siksi siinä oli hyvä olla.

Uskon ja olen kokenut omassa elämässäni, että ilo Herrassa on erilaista, kuin muualta saatu ilo. Se on koko sisimmän täyttävää. Se on sellaista, joka muuttaa mielen maiseman kokonaisvaltaisesti. Se on myös kestävää, horjumatonta iloa, joka vaikuttaa positiivisesti siihen, miten elän ja käyttäydyn.

Miten voimme löytää ilon Herrassa? Ilo perustuu siihen, että elämme lähellä Jeesusta. Voimme olla lähellä Jeesusta, kun seuraamme Häntä. Uusi Testamentti kertookin kattavasti, mitä tarkoittaa seurata Jeesusta. Monesti löydämme ilon Herrassa, kun osoitamme rakkautta ja kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, kun suostumme antamaan anteeksi, kun olemme kovuuden sijaan nöyriä ihmissuhteissa, kun keskitymme tekemään oikein ja olemaan kuuliaisia. Puhdas omatunto Jumalan edessä valmistaa meitä iloon.

Haluan toivottaa sinulle tänään keveitä askeleita Jumalan läheisyydessä! Toivon, että ilo voisi pulppuilla sisimmässäsi!

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 07 huhtikuu 2026

Jumala on luonut meidät rakastamaan. Rakastaminen on elämän tarkoituksen ytimessä. Koska synti vaikuttaa tässä maailmassa, se tuo paljon häiriöitä meidän rakastamiskykyyn. Yksi paha häiriötekijä on kateus. Raamatun mukaan rakkaus ei kadehdi (1.Kor.13:4). Lukiessamme Raamatun kertomuksia, huomaamme, että moni ikävä asia tapahtui kateuden vuoksi. Maailman historian ensimmäinen murha tapahtui kateuden tähden, kun Kain tappoi veljensä Aabelin. Joosef myytiin orjaksi kateuden vuoksi, Moosesta vastaan kapinoitiin kateuden vuoksi, kuningas Saul vainosi Daavidia kateudesta ja juutalaiset halusivat tappaa Jeesuksen, koska he olivat kateellisia.

Kateus on kuin myrkky, joka tuhoaa puhtaan rakkauden. Joskus emme tee mitään radikaalia kateuden vuoksi, mutta silti se myrkyttää mieltämme ja ilmapiiriä, jossa elämme.

Harva ihminen kehtaa myöntää olevansa kateellinen. Haluamme piilottaa sen, vaikka todellisuudessa juuri se voi olla vaikuttimena sille, miten toimimme ja millaista ilmapiiriä luomme ympärillemme.

Jumala lähetti Joonan Niiniveen varoittamaan ihmisiä Jumalan rankaisusta. Niinivessä ihmiset elivät pahuudessa. Joona kuitenkin ensin pakeni ja hänet pudotettiin laivan kyydistä mereen, jolloin iso kala nielaisi hänet. Kolmen päivän päästä kala oksensi Joonan rannalle. Lopulta Joona saarnasi Niinivessä Jumalan antaman varoituksen ja siirtyi sen jälkeen kaupungin ulkopuolelle seuraamaan, mitä sille tapahtuu. Jumala kuitenkin armahti niiniveläisiä heidän katumuksensa vuoksi, eikä halunnutkaan aiheuttaa heille sitä pahaa, jolla oli uhannut. Raamatun mukaan Joona pahastuu tästä ihan kunnolla ja sanoo Jumalalle näin: ”Voi, Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Minä näet tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja että sinä kadut suunnittelemaasi onnettomuutta. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.” (Joona.4:2-3)

Usein juuri Jumalan armollisuus ja pitkämielisyys ihmisiä kohtaan tuottaa meille ongelmia. Olemme kateellisia niille, jotka eivät mielestämme ansaitse Jumalalta mitään hyvää.

Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan isännästä, joka palkkasi ensimmäiset työntekijänsä jo aamukuudelta sopien päiväpalkasta eli yhdestä denaarista. Sitten hän löysi lisää työntekijöitä noin klo 8-9, samoin klo 11-12 ja klo 14-15. Lopuksi hän löysi joutilaita työntekijöitä viinitarhaansa vielä noin klo 17. Työt loppuivat klo 18 auringon laskiessa ja sitten oli palkan maksun aika. Isäntä maksoi yhden denaarin niille, jotka olivat olleet töissä vain noin tunnin. Sen jälkeen muut työntekijät odottivat saavansa enemmän, koska olivat olleet kauemmin töissä. Isäntä kuitenkin vetoaa siihen, että oli sopinut yhdestä denaarista ja että hänellä on oikeus maksaa viimeisille niin paljon kuin haluaa. Jälleen huomaamme, että kateus tulee ongelmaksi. Yksi denaari olisi muuten tuntunut hyvältä ja oikealta niille, jotka olivat olleet töissä noin 12 tuntia, mutta koska he näkivät, että yhden tunnin töitä tehneet saivat yhtä paljon, he alkoivat nurista.

Seurakunnassa ja Jumalan valtakunnassa tapahtuu jatkuvasti suurenmoisia armon ihmeitä. Ihmiset, jotka eivät ehkä ansaitsisi mitään hyvää, saavatkin kaiken anteeksi ja Jumalan ihmeellisen armon. Meidän on siis kysyttävä itseltämme uudestaan ja uudestaan, että hyväksymmekö me Jumalan armollisen ja pitkämielisen kohtelun. Jos olemme rehellisiä, joudumme toteamaan myös itsestämme, että kaikki saamamme hyvä on pelkästään suurta armoa. Armo meitä kasvattaa.

Uskon, että Jumala haluaisi Pyhän Henkensä kautta täyttää meidän sisimpämme myönteisillä ajatuksilla toisiamme kohtaan. Hän haluaisi, että me iloitsemme toisten onnellisuudesta. Kateus on synti, jota me emme omassa voimassamme pysty voittamaan, mutta Jeesuksen ristin juurella Pyhä Henki hoitelee senkin, kunhan tunnustamme kateuden syntinä.

Ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. Toiset meistä jarruttavat, kyseenalaistavat ja lannistavat, kun joku koittaa päästä eteenpäin tai olla onnellinen. Toiset taas kannustavat, iloitsevat toisen onnellisuudesta ja haluavat olla avuksi. Kumpaan ihmisryhmään sinä kuulut? Oletko rakentamassa vai hajottamassa?

Siunaten
Joni