"Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan." Ef. 4:11-13

Jumalalla on selkeä näky rakkaudessa palvelevasta seurakunnasta. Terve kasvaminen niin seurakunnassa kuin perheessä ja yksilöinä johtaa lisääntyvään vastuun kantamiseen ja aikuistumiseen. Tällaiseen kasvuun Jumala meitä kutsuu: Hän kasvattaa meitä tehdäkseen meistä palvelijoita. Hän asettaa meidät ruumiiseensa niin kuin Hän tahtoo. Monasti tunnemme olevamme niin vähäpätöisiä, huomaamattomia ja tarpeettomia, mutta Jumalan silmissä juuri pieni ja heikko on suurta ja voimakasta. Me tiedämme, että Jumala on heikoissa väkevä. Meidän onkin tärkeää pitää katseemme Kristuksessa ja kuunnella, mitä Hän sanoo. Sielujemme vihollinen kyllä kuiskii meille monenlaisia valheita lannistaakseen meitä ja tukahduttaakseen sen elämän, jonka Jumala on sisimpäämme laittanut. Mutta Jumala on se, joka kulkee edellämme tasoittaen kukkuloita, avaten vaskiovia ja rikkoen rautasalpoja. Hän on se, joka on laittanut sisimpäämme elävän veden virrat. Nuo virrat virtaavat meistä monasti tiedostamattamme aivan elämän arkisimpien asioiden keskellä. Jumala levittää Hänen tuntemisensa tuoksua eri tilanteissa ja ihmissuhteissa. Uskokaamme siis Jumalaan ja antakamme Hänelle kunnia elämässämme.

Avain kaikkeen on läheinen suhde Jumalaan, Hänen tuntemisensa. Yhteydestä Viinipuuhun saamme kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Henkilökohtaiset tapaamiset kuningasten Kuninkaan kanssa ovat kallisarvoisia. Aterioidessamme usein Hänen kanssaan, tiedämme olevamme parhaassa mahdollisessa seurassa. Ja seura tekee kaltaisekseen.

Sinua siunaten,
Esa-Pekka

Hei ystäväni. Oletko saanut kokea Isän rakkautta elämässäsi? Uskon, että Jeesus on saanut johtaa sinua Isän läheisyyteen, turvaan Kaikkivaltiaan käsivarsille. Jumalan Sana opettaa, että olemme pyhää kansaa, Jumalan perheväkeä. Perheväkeä? Niin, olemme yhtä perhettä Kristuksessa. Jeesus tuli purkamaan erottavan välimuurin, vihollisuuden ja teki meidät yhdeksi. Eikö olekin valtavaa! Emme olekaan yksin vaan osa suurta kokonaisuutta, Jumalan perhettä, veljiä ja sisaria Kristuksessa, Taivaan Isän lapsia. Meidät on luotu yhteyteen ensin Jumalan kanssa ja sitten veljien ja sisarien kanssa. Jumala tuli tekemään mahdolliseksi sen, mikä lihalliselle ihmiselle on toisinaan niin vaikeaa, jopa mahdotonta, että voimme rakastaa toinen toistamme. Sillä juuri rakastamaan meidät on luotu, rakastamaan Jumalan agape-rakkaudella. Tuota rakkautta meillä kenelläkään ei ole itsessämme, mutta Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Käyttäkäämme siis sitä! Ymmärräthän, että Hän on tullut aivan mullistamaan ihmiselämän. Hän on tuhlaillen vuodattanut Henkeään tehdäkseen meistä rakkautensa välikappaleita. Ja rakkaushan ei ole vain sanoja ja tunteellista hempeilyä vaan konkreettista ja käytännöllistä itsensä uhraavaa toimintaa. Se on elämää Jumalan armon virrassa aivan arkisen elämän keskellä pienissäkin kohtaamisissa. "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus."

Pysähtykäämme ajattelemaan, millainen Jeesus oli vaeltaessaan täällä maan päällä: kuinka Hän kohtasi ihmisiä, kuinka Hän rakasti heitä, kuinka Hän sääli, kuinka Hän armahti, kuinka Hän toi mukanaan tuulahduksen taivaasta mitä erilaisimpiin tilanteisiin. "Sillä sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa." "Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." Tavoitelkaamme rakkautta!

Sinua siunaten,
Esa-Pekka