”Tulkaa minun luokseni te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”.
Nämä Jeeuksen sanat löydämme Matteuksen evankeliumin luvusta 11.
Lepo on jokaiselle tärkeä asia. Kun olemme suorittaneet esim. voimia kuluttavan liikunta tai työsuorituksen, niin me tunnemme tarvetta levätä, että voimamme palautuvat.
Raamatussa sanotaan, että Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta luomistyöstänsä ja niimpä Jumala loi myös ihmisestä lepoa tarvitsevan olennon.
Kehoittaessaan tulemaan luokseen, Jeesus lupasi antaa ihmiselle levon. Tällä levolla Jeesus tarkoitti ennen kaikkea sisäistä lepoa ja rauhaa, sydämen yhteyttä Jumalan kanssa.
Raamattu kertoo Martasta ja Mariasta, jotka kutsuivat Jeesuksen eräänä päivänä kotiinsa. Martasta sanotaan, että hän touhusi monissa palvelutehtävissä mutta Maria istui Jeesuksen lähellä ja kuunteli Jeesuksen puhetta.
Martta sanoi Jeesukselle, että sano minun sisarelleni, että hän tulisi minua auttamaan. Silloin Jeesus sanoi Martalle nämä sanat: ”Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”.
Jeesus osoitti, että kaikkein tärkeintä oli huolehtia sisimmän suhteesta Jeesukseen ja kokea hänen antamaansa lepoa ja rauhaa. Muut asiat kyllä tulisivat sitten hoidetuiksi.
Ennen kuin Jeesus lähti taivaaseen Isänsä tykö, hän lupasi antaa seuraajilleen hänen rauhansa. Tätä Jeesuksen antamaa sisäistä rauhaa jokainen voi kokea kun luovuttaa koko elämänsä Jeesukselle. Jeesuksen rauha kestää rauhattomankin maailman keskellä.
-Esa