”Se, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä hänessä.” Joh. 6:56 ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Joh 15:4 ”Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.” Kol. 2:6-7

Uskoon tullessani olin tullut omien voimieni päähän. Yhdestä sun toisesta asiasta olin elämässäni selvinnyt, mutta nyt olin kohdannut voittamattoman vihollisen, synnin. Synnintunto laittoi minut huutamaan avukseni Herraa. Tajusin, ettei omista teoistani ole sovittamaan vääryyksiäni. Otin hänet vastaan heikkona syntisenä, joka ei pysty itseään pelastamaan. Armo kelpasi tuolloin hyvin, koska ei ollut millä maksaa.

Mutta Jumalan sydän tulee ilmi siinä, ettei hän halunnut vain kerran pelastaa meitä kadotukselta, vaan että hän halusi meidät takaisin läheiseen yhteyteen kanssaan. Hän halusi meidät elämän ja iankaikkisuuden mittaiseen seikkailuun, jossa opimme tuntemaan ihmeellistä Luojaamme yhä syvemmin. Ääretön rakkaus kutsuu meitä tutkimaan rikkauksiaan, jotka ovat loputtomia. Hän rohkaisee meitä kasvun tiellä, rakkautemme Jumalaan ja lähimmäisiin saa kasvaa. Jumala kehottaa meitä juurtumaan yhä syvemmälle Kristukseen. Kun juuret ovat syvällä, myrskyt ja koettelemukset eivät meitä kaada. Sana rohkaisee meitä rakentumaan hänessä. Saamme hänen avullaan rakentaa heikot muurinkohdat kuntoon, jolloin vihollisemme ei pääse aina samasta paikasta sisään. Rakkaat ystävät, jatkakaamme eteenpäin toinen toistamme rohkaisten. Herra on hyvä!

Sinua siunaten,
Esa-Pekka

”Ja hän pani suuhuni uuden virren Jumalamme kiitokseksi. Sen moni näkee ja pelkää Herraa ja turvaa häneen.” Ps. 40:4 ”Keskiyön aikaan Paavali ja Silas lauloivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä.” Apt. 16:25

Filippin pimeässä vankityrmässä oli valtava ylistyskokous. Kaksi perinpohjin piestyä miestä avasivat sydämensä aarrekammiot Jumalalle vastoin olosuhteiden ja tunteiden lannistavaa todellisuutta. Kiitos kumpusi sydämistä. Ei siksi, että joku käski kiittämään, vaan siksi että sydän oli kiitosta ja ylistystä täynnä. Jumala oli saanut tehdä näiden miesten sisimmässä työtään. Hän oli saanut laittaa sinne uuden virren ja se ei voinut pysyä salassa. Raskaimman koetuksen hetkellä tuo Jumalan lahjaksi antama elämä kuohui virran lailla heidän sydämistään.

Meidän ei tarvitse etsiä onnen ja autuuden tunteita ylistääksemme Herraa. Eikä meidän liioin tule ajatelle, että sitten vaikeuksien keskellä minä alan häntä kiittämään. Tänään meillä on ihana armon päivä, tänään on pelastuksen päivä. Nyt on oikea hetki vuodattaa kiitoksemme ja ylistyksemme hänelle, jolle se kuuluu. Siihen ei tarvita hienoa lauluääntä eikä pelimannin kykyjä. Tarvitaan vain avoin sydän, joka on ottanut vastaan Jumalan ehdottoman rakkauden ja uskoo sen todeksi elämässään päivittäin. Jumala on kertakaikkiaan niin hyvä. Hän rakastaa meitä!

Sinua siunaten,
Esa-Pekka