Tietoja

Julkaistu: 22 syyskuu 2025

Sain jutella viime viikolla Soinissa kolmen sellaisen ihmisen kanssa, joita ihailen hyvin paljon. Heitä kaikkia yhdistää se, että he kiertävät Suomessa monilla paikkakunnilla ja puhuvat Jeesuksesta. Heidän nimensä ovat Ossi, Arto ja Toni. Olen ollut useita kertoja kuuntelemassa heitä kaikkia ja he ovat tehneet suuren vaikutuksen minuun. Heitä ajatellessani tajusin, että he ovat hyvin erilaisia toisiinsa nähden. Jokainen heistä palvelee Jumalaa omalla tavallaan. Tajusin, että en voisi Artoa pyytää laulamaan sydäntä koskettavia lauluja herkällä ja puhuttelevalla äänellä niin kuin Ossi. En voisi myöskään pyytää Ossia julistamaan voimakkaalla ja sydäntä sytyttävällä tavalla niin kuin Arto. Ei onnistuisi myöskään ollenkaan, jos pyytäisin Ossia tai Artoa puhumaan ja räppäämään koululaisille sellaisella valloittavalla, myötätuntoisella ja mieleenpainuvalla tavalla niin kuin Toni. Tätä ajatellessani, tajuan, kuinka suurenmoinen rikkaus on meidän erilaisuutemme. Minä en pystyisi esiintymään yhtään sen enempää Ossin, Arton kuin Toninkaan tyylillä. Astuessani omaan tehtävääni, minun on tärkeätä olla levollisesti oma itseni.

Meitä haastetaan roomalaiskirjeessä kilpailemaan toistemme kunnioittamisessa (Room.12:10). Kunnioittaminen tarkoittaa toisen arvon ymmärtämistä. On ihanaa tajuta, miten mahtavia lahjoja toiset ovat saaneet elämälleen. On upeata saada ihailla toisten persoonallisuuksia. Samalla on hyvä tajuta, ettei meidän kuulu matkia ketään.

Max Lucadon kirjoittamassa lasten kertomuksessa nimeltään Lahja sinulle, kerrotaan tarinaa mepposista. Mepposet ovat puuseppä Eelin tekemiä puunukkeja. Eräänä aamuna heistä jokainen saa Eeliltä lahjaksi jotain itselleen sopivaa. Joku saa vasaran, joku kitaran, joku siveltimen ja väripaletin, joku neulomistarvikkeet, joku kauhan, joku siivousvälineitä ja joku kirjan. Jokainen sai sellaisen lahjan, jota myös tykkäsi käyttää. Pian mepposten kylään tuli vieraaksi perhe, joka oli väsynyt, nälkäinen ja kylmissään. Heidän vaununsa rengas oli rikkoutunut. He olivat menossa tapaamaan Eeliä. Kyläläiset yrittivät epätoivoisesti auttaa perhettä, mutta mikään ei onnistunut. Lopulta kyläläiset menivät kysymään Eeliltä neuvoa. Eeli vastasi heille: ”Kuulostaa siltä, että kaikki tekevät jotakin, mutta kukaan ei tee sitä mitä pitäisi.” (s.38) Eelin neuvo kuului näin: Käyttäkää niitä lahjoja, jotka minä olen teille antanut. Älkää yrittäkö käyttää sellaisia lahjoja, joita teillä ei ole. Tehkää ennen muuta sitä, mitä parhaiten osaatte.” (s.41) Tämän neuvon saatuaan, kyläläiset onnistuivat auttamaan vieraitaan erinomaisesti.

Ennen kuin Paavali kehottaa roomalaiskirjeessään kilpailemaan toistemme kunnioittamisessa, hän opettaa seurakuntaa näkemään, että meillä on erilaisia tehtäviä ja lahjoja (Room.12:3-8). Samalla hän kehottaa jokaista palvelemaan innokkaasti omalla paikallaan. Olemme seurakuntana kuin ruumis, jossa on monta erilaista jäsentä. Kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on haastaa sinua arvostamaan sitä lahjaa, joka sinulla on. Kun opit arvostamaan omaa paikkaasi ja lahjaasi, osaat paremmin arvostaa myös muiden lahjoja.

On levollista ymmärtää, että Jumala kutsuu meitä palvelemaan sillä keitä me olemme ja mitä meillä on! Kun Jeesus aikoi ruokkia yli 5000 ihmistä yliluonnollisesti, hän ei käyttänyt suurta leipomoa, vaan pienen pojan eväitä. Voit kokea, että sinä olet kuin tuo pieni poika pienen eväspussinsa kanssa tai voit kokea, että vierelläsi joku on kuin tuo pieni poika. Meidän olisi hyvä opetella katsomaan sekä itseämme, että muita Jumalan näkökulmasta. Hänen matematiikallaan pienet eväät riittävät yli viidelle tuhannelle. Eikä Hän ole muuttunut.

Siunaten
Joni

 

Tietoja

Julkaistu: 11 syyskuu 2025

"Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: 'Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne!'" Jes.35:3-4

Joskus elämämme voi olla hyvin horjuvaa. Se voi olla horjuvaa, koska olemme rakentaneet elämämme huonolle perustukselle. Tai se voi olla horjuvaa, koska emme uskalla pysähtyä. Jokin ajaa meitä koko ajan tavoittelemaan jotain. Emme osaa tyytyä siihen, mitä meillä on. Paavali kirjoitti Timoteukselle näin: "Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto." 1.Tim.6:6 

Jumala on todella rikas antaja omille lapsilleen. Hän kuuntelee mielellään meidän rukouksiamme ja vastaa omalla tavallaan ja aikataulullaan niihin. Onneksi Hän ei kuitenkaan ihan kaikkia pyyntöjämme toteuta, koska aina emme tiedä mikä on meille oikeasti parasta. Joskus meille käy niin, ettemme tunnista omia tarpeitamme. Olemme tyytymättömiä Jumalan edessä, mutta emme osaa esittää Hänelle oikeita pyyntöjä. Teemme rukouksesta tehotonta ja jopa ahdistavaa, kun tunnemme itsemme tyytymättömiksi, muttemme tiedä, mitä pyytäisimme. Jumala ei halua ajautua meidän kanssa siihen, että opimme olemaan epätoivoisia ja ahdistuneita rukoillessamme Häntä. Hän haluaa, että opimme luottamaan Häneen. Hän on meidän luottamuksemme arvoinen. Jos emme tiedä, mitä me tarvitsemme niin silloin on parempi keskittyä kiittämään Häntä. Ehkä sitä kautta tunnistamme myös tarpeemme paremmin.

Terve ihminen ei tarvitse paranemisihmettä. Jos ilo on virtaillut pitkin päivää ja siksi olet laulellut vaikkapa ylistyslauluja Jumalalle, et välttämättä tarvitse jotain sykähdyttävää kokemusta enää. Jos sydän on jo valmiiksi täynnä ihmeellistä rauhaa, on jopa hassua odottaa Jumalalta jotain sävyttävää ilmestymistä. Ehkä Hän on jo antanut ne asiat sinulle, mitä olet tarvinnut.

Lihan mieli on sellainen, että haluaisimme tehdä erityisen vaikutuksen toisiin ihmisiin. Haluaisimme olla jotain suurta ihmisten silmissä tai edes jollain lailla säväyttää. Lopulta kuitenkin parasta on olla ihan tavallinen. Tavallisena on levollista olla. Jumala ei halua koskaan antaa lahjojaan meille, että voisimme tehdä niillä vaikutuksen toisiin ihmisiin. Jumalan tavoite on, että tuntisimme olevamme tasavertaisia ihmisiä kaikkien muiden kanssa. Emme tarvitse erityistä Jumalan ilmestystä siksi, että voisimme osoittaa jollekin olevamme jotain erityistä.

Rakastan sitä, miten Jeesus kuvailee Hänen seuraajanaan olemista: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt." Matt.11:29-30 Jos seuraamme vain Jeesusta, meidän on vaikea palaa loppuun. Jeesuksen seuraamiseen ei liity yliyrittäminen tai epätoivoinen elämän paikkailu. Jeesusta seuratessa ei tarvitse keskittyä ihmisten suosioon tai mielipiteisiin. Jeesuksen seuraaminen on elämistä puhtaalla omalla tunnolla Hänen armossaan niin, ettei tarvitse kantaa syyllisyyden taakkaa.

Apostolien teoissa kerrotaan alkuseurakunnasta näin: "Jumalan sana levisi ja menestyi. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa suuresti, ja myös suuri joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi." Apt.6:7 Alkuseurakunta tarjosi seillaista sanomaa Jeesuksesta, joka ei pettänyt. Ihmiset saivat tuon sanoman kautta löytää yhteyden Jumalaan, joka toimi. Jumala vastasi ihmisten rukouksiin ja piti heistä huolta. Tämä oli hyvä syy olla tyytyväinen ja tasapainossa. Meillä on täsmälleen sama mahdollisuus. Jumala pitää meistä huolta ja kuulee meidän rukouksemme. Meidän ei tarvitse säntäillä eri puolille tai olla levottomia. Voimme rauhoittua ja olla tyytyväisiä Hänen läheisyydessään.

Siunaten
Joni