Tietoja

Julkaistu: 25 elokuu 2025

Seurakuntamme järjesti retken Arpaisille lauantaina 23.8.2025. Osa meistä ajoi sinne Soinin keskustasta pyörällä ja osa tuli autoilla siten, että kävelivät loppumatkan patikkapolkua pitkin. Perillä söimme eväitä, paistoimme makkaraa, joimme nokipannukahvia, saunoimme ja juttelimme. Meitä oli reissussa yhteensä 26 henkilöä. 

Minulla on Arpaisilta muisto lähes yhdeksän vuoden takaa. Silloin, en tiennyt Soinista juuri mitään, mutta teimme poikani kanssa retken Arpaisille. Kirjoitin retkestämme blogin ja jaan sen tähän. Blogi on kirjoitettu 6.12.2016

"Lähdimme maanantaina 5.12. 4-vuotiaan poikani kanssa yhteiselle retkelle. Pakkasimme mukaan eväitä, yöpymisvälineet ja vaatteita. Ajoimme autolla jonnekin Soinin ja Ähtärin välille. Viimeinen tie oli auraamaton ja se konkretisoi sitä tunnetta, että oltiin tultu metsään.

Meillä oli 3,4 kilometrin kävelymatka metsäpolkua pitkin P-paikalta määränpäähän. Meillä oli mukana rattikelkka ja pulkka, joten suurin osa tavaroista sai olla pulkassa ja Joonatan sai matkustaa myös pulkassa tai kelkassa osan matkasta. Saavuimme päivänvalon aikana Arpaiskämpälle, joka on autiotupa. Olin soittanut ja kysynyt, että onko tuo tupa myös talvikäytössä. En saanut kuitenkaan varmaa vastausta siihen, että voisiko tuvassa yöpyä talvipakkasella. Päätimme kuitenkin mennä kokeilemaan.

Aikamme kului mukavasti pitäessämme takkatulta tuvassa, paikkoja tutkiessa, jutellessa, syödessä sekä uunoa pelatessa. Joonatan nukahti illalla suhteellisen aikaisin ja jäin yksin hiljaisuuteen vahtimaan takkatulta ja juttelemaan koko tuon ihmeellisen luonnon Luojalle. Pystyin kuulemaan vain tulen roihua ja hiukan läheisen joen virtausta. Ilmeisesti ketään muuta ei ollut lähimaillakaan.

Koin, että tuo hetki oli aivan erityinen. Jo pelkkä hiljaisuus oli minun opettajani. Moni ajatus vahvistui sisimmässäni tuon hiljaisen hetken aikana. Muutama Raamatun kohta alkoi elämään uudella tavalla sisälläni. Uskoni vahvistui ja tunsin, että minua varustettiin.

Puhuin viimekertaisessa Sä olet ihme-illassa siitä, miten Jumala haluaa sytyttää meidän sydämemme. Hän ei halua meidän vain pitävän kiinni joistain säännöistä ja elää hyvää elämää, vaan Hän haluaa, että teemme kaiken sydämestämme. Raamatussa meitä kehotetaan varjelemaan oma sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Jumala haluaa, että teemme asioita sydän palaen. Vertasin tätä takkatuleen, joka tähän aikaan vuodesta lämmittää ihanasti kotejamme. Jos keskitymme vain siihen, että takka pysyy siistinä, takasta ei ole oikeastaan hyötyä. Tulen täytyy syttyä takkaan, että voimme nauttia sen lämmöstä. Sydän ei tule onnelliseksi pelkästä tunnollisuudesta! Tulen täytyy syttyä.

Saapuessamme Arpaiskämpälle, sytytin takkatulen siinä toivossa, että saisin tuvan lämpimäksi. Ajomatkan aikana lämpötila oli vielä 0 astetta, mutta vuorokauden aikana ilma kylmeni niin, että seuraavana aamuna eli Itsenäisyyspäivänä pakkasta oli 17 astetta. Meillä oli siis suuri haaste saada tupa riittävän lämpimäksi. Ensimmäisten tuntien aikana tuntui, että tupa ei lämmennyt yhtään. Lopulta päätin ottaa takasta paistoritilän pois ja lisätä puita niin paljon, että saisimme kunnon roihun. Pieni sievä tuli ei tuottanut ollenkaan toivottua tulosta. Kun saimme takkaan kunnon roihun, tupa lämpeni niin, että tiesimme voivamme nukkua siellä.

Tajusin, että tämäkin oli suoraa puhetta minulle. Mikään pieni tuli ei riitä. Se ei riitä silloin, kun olet keskellä metsää ilman sähköjä ja ulkona on 17 astetta pakkasta. Tarvitaan kunnon roihu. Niin helposti sitä ajautuu elämään elämäänsä aivan liian pienellä liekillä. Maailman kylmyys kylmettää meidän elämämme. Toisten ihmisten arvostelu ja virheiden löytäminen kylmettävät. Ihmisten loukkaukset ovat usein tahattomia, mutta niiden märehtiminen kylmettää. Kunnianhimo kylmettää. Omien etujen tavoittelu kylmettää. Rahahuolet kylmettävät. Jos en anna tulen roihuta sisimmässäni, annan kylmyyden tulla sinne.

Tuo tuli, josta puhun, on rakkauden tuli. Tuo tuli on saanut alkunsa Golgatalta ja se on Jumalan tulta. Tuo tuli saa meidät antamaan anteeksi, välittämään, huolehtimaan, kunnioittamaan, kannustamaan, tukemaan ja tekemään asioita toisten hyväksi. Tuon tulen voimalla voimme elää koko elämämme.

Kutsun sinut tuon tulen luo ja pyydän, että annat sen roihuta!"

Siunaten

Joni

Tietoja

Julkaistu: 18 elokuu 2025

"Ennen olivat kanapaketit paljon parempia" sanoi äitini ruokaa tehdessään. Ehkä hän oli oikeassa. Maailma muuttuu koko ajan ja voimme ajatella monesta asiasta, että ennen oli paremmin. Suomalaiset urheilijat olivat parempia ja sitkeämpiä, työntekijät olivat ahkerampia, lasten lelut olivat kestävämpiä, lasten leikit olivat kehittävämpiä jne.

Raamattu opettaa meille kuitenkin tällaisen viisauden: "Älä sano, mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset, sillä et sinä sitä viisauttasi kysy." Saarn.7:10

Joskus erehdymme ajattelemaan, että Jumala oli ja on siellä menneisyydessä suuri ja teki ihmeellisiä asioita. Näin ajattelivat israelilaisetkin muistellessaan Mooseksen aikoja. Jotkut heistä seisoivat meren rannalla ihmetellen, miksei Jumala jälleen avaa merta, kuten teki Mooseksen aikana. Jesaja kuitenkin haastoi israelilaiset sanoen: "Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin... Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle." Jes.43:16-19

Jos katsot mereen päin, et huomaa sitä, mitä Jumala tekee aavikolla! On tärkeätä keskittyä katsomaan sinne, missä Jumala toimii!

On kaksi asiaa, joiden ymmärtäminen auttaa meitä: Ensinäkin Jumala on tässä päivässä ja Hän keskittyy meidän nykyhetkeemme. Hän haluaa myös toimia nyt. Toiseksi Jumalalla on paljon mielikuvitusta. Hän toimii hyvin monella tavalla. Hän ei ole kangistunut kaavoihin. Vaikka Hän joskus toimi tai puhui jollakin tietyllä tavalla, Hän saattaa tänään vaikuttaa ihan uudella tavalla.

Jumala on tänään lähellä sinua ja rakastaa sinua valtavasti. Hän on kiinnostunut siitä, mitä sinulle kuuluu!

Siunattua viikkoa kaikille toivottaen

Joni