Tietoja

Julkaistu: 07 huhtikuu 2026

Jumala on luonut meidät rakastamaan. Rakastaminen on elämän tarkoituksen ytimessä. Koska synti vaikuttaa tässä maailmassa, se tuo paljon häiriöitä meidän rakastamiskykyyn. Yksi paha häiriötekijä on kateus. Raamatun mukaan rakkaus ei kadehdi (1.Kor.13:4). Lukiessamme Raamatun kertomuksia, huomaamme, että moni ikävä asia tapahtui kateuden vuoksi. Maailman historian ensimmäinen murha tapahtui kateuden tähden, kun Kain tappoi veljensä Aabelin. Joosef myytiin orjaksi kateuden vuoksi, Moosesta vastaan kapinoitiin kateuden vuoksi, kuningas Saul vainosi Daavidia kateudesta ja juutalaiset halusivat tappaa Jeesuksen, koska he olivat kateellisia.

Kateus on kuin myrkky, joka tuhoaa puhtaan rakkauden. Joskus emme tee mitään radikaalia kateuden vuoksi, mutta silti se myrkyttää mieltämme ja ilmapiiriä, jossa elämme.

Harva ihminen kehtaa myöntää olevansa kateellinen. Haluamme piilottaa sen, vaikka todellisuudessa juuri se voi olla vaikuttimena sille, miten toimimme ja millaista ilmapiiriä luomme ympärillemme.

Jumala lähetti Joonan Niiniveen varoittamaan ihmisiä Jumalan rankaisusta. Niinivessä ihmiset elivät pahuudessa. Joona kuitenkin ensin pakeni ja hänet pudotettiin laivan kyydistä mereen, jolloin iso kala nielaisi hänet. Kolmen päivän päästä kala oksensi Joonan rannalle. Lopulta Joona saarnasi Niinivessä Jumalan antaman varoituksen ja siirtyi sen jälkeen kaupungin ulkopuolelle seuraamaan, mitä sille tapahtuu. Jumala kuitenkin armahti niiniveläisiä heidän katumuksensa vuoksi, eikä halunnutkaan aiheuttaa heille sitä pahaa, jolla oli uhannut. Raamatun mukaan Joona pahastuu tästä ihan kunnolla ja sanoo Jumalalle näin: ”Voi, Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Minä näet tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja että sinä kadut suunnittelemaasi onnettomuutta. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.” (Joona.4:2-3)

Usein juuri Jumalan armollisuus ja pitkämielisyys ihmisiä kohtaan tuottaa meille ongelmia. Olemme kateellisia niille, jotka eivät mielestämme ansaitse Jumalalta mitään hyvää.

Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan isännästä, joka palkkasi ensimmäiset työntekijänsä jo aamukuudelta sopien päiväpalkasta eli yhdestä denaarista. Sitten hän löysi lisää työntekijöitä noin klo 8-9, samoin klo 11-12 ja klo 14-15. Lopuksi hän löysi joutilaita työntekijöitä viinitarhaansa vielä noin klo 17. Työt loppuivat klo 18 auringon laskiessa ja sitten oli palkan maksun aika. Isäntä maksoi yhden denaarin niille, jotka olivat olleet töissä vain noin tunnin. Sen jälkeen muut työntekijät odottivat saavansa enemmän, koska olivat olleet kauemmin töissä. Isäntä kuitenkin vetoaa siihen, että oli sopinut yhdestä denaarista ja että hänellä on oikeus maksaa viimeisille niin paljon kuin haluaa. Jälleen huomaamme, että kateus tulee ongelmaksi. Yksi denaari olisi muuten tuntunut hyvältä ja oikealta niille, jotka olivat olleet töissä noin 12 tuntia, mutta koska he näkivät, että yhden tunnin töitä tehneet saivat yhtä paljon, he alkoivat nurista.

Seurakunnassa ja Jumalan valtakunnassa tapahtuu jatkuvasti suurenmoisia armon ihmeitä. Ihmiset, jotka eivät ehkä ansaitsisi mitään hyvää, saavatkin kaiken anteeksi ja Jumalan ihmeellisen armon. Meidän on siis kysyttävä itseltämme uudestaan ja uudestaan, että hyväksymmekö me Jumalan armollisen ja pitkämielisen kohtelun. Jos olemme rehellisiä, joudumme toteamaan myös itsestämme, että kaikki saamamme hyvä on pelkästään suurta armoa. Armo meitä kasvattaa.

Uskon, että Jumala haluaisi Pyhän Henkensä kautta täyttää meidän sisimpämme myönteisillä ajatuksilla toisiamme kohtaan. Hän haluaisi, että me iloitsemme toisten onnellisuudesta. Kateus on synti, jota me emme omassa voimassamme pysty voittamaan, mutta Jeesuksen ristin juurella Pyhä Henki hoitelee senkin, kunhan tunnustamme kateuden syntinä.

Ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. Toiset meistä jarruttavat, kyseenalaistavat ja lannistavat, kun joku koittaa päästä eteenpäin tai olla onnellinen. Toiset taas kannustavat, iloitsevat toisen onnellisuudesta ja haluavat olla avuksi. Kumpaan ihmisryhmään sinä kuulut? Oletko rakentamassa vai hajottamassa?

Siunaten
Joni  

Tietoja

Julkaistu: 16 maaliskuu 2026

Psalmissa 88 Heeman paljastaa sisimpänsä syviä kipuja. Huomaamme, että hänen isoin kipunsa liittyy ihmissuhteisiin. Hän sanoo olevansa ihmisten silmissä inhottava ja kaikki tuttavat olivat hänestä kaukana (jae 9). On kuitenkin merkittävää huomata, että tämän keskellä Heeman oli päättänyt lujasti pysyä Jumalan edessä. Hän sanoo jakeissa 2-3: ”Herra, Jumala, minun pelastajani, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. Tulkoon rukoukseni sinun eteesi, kallista korvasi huutoni puoleen.” ja jakeessa 14: ”Mutta minä huudan sinun puoleesi, Herra, ja aamulla varhain tuon rukoukseni sinun eteesi.”

Heeman ymmärsi, että lopulta Jumala sanoo viimeisen sanan. Uskon, että juuri tämä asia muutti hänen elämäänsä. Ihmiset saattoivat sanoa hänestä kaikenlaista ja ihmisten hylkääminen satutti, mutta Hän halusi tietää, mitä Jumala hänestä ajattelee. Me voimme tehdä samoin! Voi olla, että meitä on kohdeltu huonosti, meitä ei ole otettu porukkaan tai meitä on halveksittu. Kaikki ihmisten sanat ja teot ovat meille jonkinlaisia peilejä siitä, millaisia olemme. On kuitenkin tärkeätä muistaa, että lopulta Jumala tuntee meidät paljon paremmin kuin yksikään ihminen.

Paavali toteaa Timoteukselle, että hyvin palvellessaan ihminen saa arvostetun aseman (1.Tim.3:13), mutta hän myös toteaa, että kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti, tulevat vainotuiksi (2.Tim.3:12). Ihmisten sanat ja kohtelu peilaavat meille aina jotain meistä. Joskus se, että meitä hyljeksitään tai meitä ei ymmärretä, on hyvä merkki meistä. Ihmiset, voivat olla allergisia Jeesukselle tai puhtaalle omalle tunnolle.

On tärkeätä mennä kaikkien kokemusten kanssa Jumalan eteen ja pyytää, että Hän selvittää meille, mitä meidän pitäisi itsestämme ajatella. Jollakin saattaa olla vääränlaisia odotuksia sinun suhteen ja siksi tuotat hänelle pettymyksen. On hyvä tietää, että Jumalalla on oikeanlaiset odotukset sinun suhteen. Hän tietää tarkalleen, millainen olet.

Olemmeko valmiit tuntemaan itsemme sellaisina, kuin olemme? Luulen, että olemme mestareita luomaan vääränlaisia kuvitelmia itsestämme. Joissakin asioissa ja tilanteissa kuvittelemme itsestämme liikoja ja joissakin asioissa taas vähättelemme itseämme. Raamattu opettaa meille kuitenkin näin: ”älkää ajatelko itsestänne enempää kuin sopii, vaan ajatelkaa kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on kullekin antanut.” Room.12:3 Tässäkin huomaamme, että Paavali ohjaa meitä sellaiseen itsetuntoon, jota Jumala määrittelee.

Uskon, että hyväksyessämme itsemme sellaisena kuin olemme, meistä voi tulla vahvoja. Jos suostumme siihen totuuteen itsestämme, johon Jumala meitä ohjaa, meidän on helpompaa elää itsemme kanssa. Uskon myös, että Jumala haluaa innostaa ja rohkaista meitä. Saamme olla sellaisia, kuin olemme ja silti elämämme on täynnä suuria mahdollisuuksia.

Kun tajuamme, että Jumala sanoo viimeisen sanan meistä, uskallamme kohdata ihmisiä. Silloin meidän ei tarvitse pelätä sitä, mitä joku meistä sanoo. Voimme siis pitää sisimpämme auki ihmisille. Paavali rukoili efesolaiskirjeessä, että efesolaiset voisivat vahvistua sisäisesti. Hän ymmärsi, että tunnistaessamme Jeesuksen loputtoman ja turvallisen rakkauden, voimme juurtua siihen rakkauteen ja olla sisäisesti vahvoja. (lue: Efe.3:17-19)

Joskus rakkautemme saattaa olla kuin kauppiaalla, jolla kaikki hyllyt ovat järjestettynä hienosti, tuotteet kauniisti esillä, mutta kaupan ovi on kiinni. Jos aiomme rakastaa, meidän kuuluu avata sisimpämme ihmisille.

Siunaten
Joni