Elämme Suomessa ja koko maailmassa poikkeuksellisia aikoja. Asiat, jotka ovat meille yleensä itsestäänselvyyksiä, eivät enää olekaan sitä.
Kukapa meistä olisi uskonut vielä muutama viikko sitten, että esim. kokoontumisia tullaan Suomessakin rajoittamaan ja, että ihmisiä kehoitetaan pysymään kodeissaan ja välttämään turhaa liikkumista.
Nyt tämä on kuitenkin todellisuutta rakkaassa synnyinmaassamme. Valmiuslaki koskee tietenkin myös meitä uskovia ja seurakuntia. Raamattu kehoittaa meitä olemaan alamaisia sille esivallalle, jonka alla olemme. (Room. 13:1).
Uskovina emme saa käsittää rajoituksia niin, että esivalta yrittäisi jotenkin hankaloittaa seurakuntien ja uskovien elämää, vaan päinvastoin.
Viranomaisten tarkoitus on suojella kaikkia Suomen kansalaisia ja heidän terveyttään, myös meidän uskovien.
Vaikka tässä tilanteessa emme voi seurakuntana kokoontua yhteen, se ei tarkoita, että seurakunta olisi lakannut olemasta ja toimimasta. Jeesus itse sanoi, että tuonelan portitkaan eivät voita Jumalan seurakuntaa. Eikä sitä voita myöskään mitkään epidemiat ja virukset. Seurakunta pysyy Jeesuksen tulemukseen saakka maan päällä.
Väliaikaisesta kokoontumisrajoituksesta huolimatta, meillä on mahdollisuus hoitaa omaa Jumalasuhdettamme ja rukoilla koko kansakuntamme puolesta, että tämä poikkeustilanne voisi pysäyttää monet ihmiset etsimää todellista yhteyttä Jeesukseen Kristukseen.
”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo:
Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.” (Ps. 91: 1-4).
Siunausta toivottaen, Esa