Tietoja

Julkaistu: 02 syyskuu 2025

Raamatussa kerrotaan 12 miehestä, jotka kävivät Mooseksen lähettäminä vakoilemassa Israelille luvattua maata. Kaikki heistä näkivät ihan samat asiat, mutta on yllättävää, että kymmenellä miehellä oli kerrottavana ihan erilainen tarina, kuin kahdella heistä. Kaikki 12 miestä näkivät sekä maan ihanuuden, että siihen liittyvät haasteet. Kymmenen miestä näkivät haasteet liian suurina ja siksi he olivat menettäneet toivonsa. He näkivät tulevaisuutensa synkkänä ja ahdistavana. Vain Joosua ja Kaaleb tunsivat toivon ihanan kipinän kipinöivän sisällään. He julistivat toivoa israelilaisille sanoen: ”Maa, jota kiertelimme vakoilemassa, on erittäin hyvä maa.” 4.Moos.14:7 Nuo kymmenen muuta sen sijaan ahdistuneina toivoivat, että olisivat kuolleet jo aiemmin (4.Moos.14:2). Kävi niin, että näistä 12 miehestä vain Joosua ja Kaaleb pääsivät luvattuun maahan.

Näyttää siltä, että Jumala halusi siunata Joosuaa ja Kaalebia, koska he pitivät uskostaan kiinni. Kaalebista Jumala sanookin: ”…minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki ja hän on seurannut minua täydestä sydämestään…” 4.Moos.14:24 On tärkeätä huomata, että Kaaleb ei päässyt luvattuun maahan etuajassa. Tuon heidän vakoilureissunsa jälkeen Israelin kansa harhaili erämaassa 40 vuotta. Kaaleb joutui kohtaamaan muiden haasteiden lisäksi myös pitkän odotuksen haasteen. Hän kuitenkin seurasi Jumalaa koko sydämestään ja 85-vuotiaana hän sanoi luvatussa maassa näin: ”Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan." Joos.14:11

Voimme ajatella, että meidän luvattu maamme on tämä elämän lahja, jonka olemme saaneet. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu hyviä asioita ja haastavia asioita. Jumala haluaisi siunata meitä runsaasti ja viedä meitä voitosta voittoon. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen syntimme ja antaakseen meille uuden elämän. Tämän elämän me saamme omistaa uskon kautta. Joskus elämän vaikeudet yrittävät sammuttaa meissä sitä kipinää, jonka Jumala on meihin sytyttänyt. Silloin olemme samanlaisen valinnan edessä, kuin nuo 12 vakoojaa. Voimme nähdä haasteet liian suurina ja Jumalan liian pienenä. Jumala puhui Israelin kansasta, joka oli omaksunut kymmenen epäuskoisen vakoojan tarinan: ”Kuinka kauan tämä kansa halveksii minua? Kuinka kauan se kieltäytyy uskomasta minuun huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?” 4.Moos.14:11  

Meille on voinut käydä samalla tavalla kuin Israelin kansalle. Joudumme harhailemaan erämaassa, koska emme uskoneet Jumalan suuruuteen. Raamatun mukaan Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18) ja Hän on sama eilen tänään ja ikuisesti (Hebr.13:8). Tämä tarkoittaa sitä, ettei meidän tarvitse lannistua! Elämän vaikeudet voivat olla joskus todella suuria, mutta Jumalan lapsena sinä voit oppia, että ne ovat vain haasteita, jotka sinä saat voittaa Jeesuksen kanssa. Paavalin elämä oli täynnä vaikeuksia, mutta hän oli oppinut, että haasteet ovat voittamista varten. Siksi hän sanookin: ”Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" 2.Kor.2:14

Jos olet uskonnollinen, en voi luvata sinulle voittoja. Vaikka tunnet Raamatun läpikotaisin, en uskalla luvata sinulle voitokasta elämää. Mutta jos seuraat Jeesusta koko sydämestäsi, uskallan luvata, että saat kulkea ihanassa voittosaatossa! Joskus voit kokea, että olet ahtaalla tai neuvoton, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta ymmärrät, ettet ole umpikujassa, etkä toivoton (2.Kor.4:8).

Minulla on ollut suurenmoinen etuoikeus aloittaa työ Soinin helluntaiseurakunnassa. Olen syvästi rakastunut tähän kuntaan ja seurakuntaan. Sydämeni läikkyy ilosta, kun saan olla täällä. Olen myös kuullut, kun joku on kertonut, että Soini on niin hiljentynyt pieni kylä, melkein jo kuollut. Ja onhan se totta, että asukasluku on pienentynyt vuosien saatossa. Kuunnellessani tuollaisia, voisin ajatella, ettei tämä minun luvattu maani kovin häävi ole. Mutta haluan kertoa, että olen kuullut myös toisenlaisen lausunnon: Jumala on asettanut erityisen siunauksen Soiniin ja Hänellä on hyvät suunnitelmat Soinia varten! Siksi minun on vaikea uskoa, että haluaisin koskaan täältä lähteä yhtään mihinkään.

Siunaten

Joni  

Tietoja

Julkaistu: 25 elokuu 2025

Seurakuntamme järjesti retken Arpaisille lauantaina 23.8.2025. Osa meistä ajoi sinne Soinin keskustasta pyörällä ja osa tuli autoilla siten, että kävelivät loppumatkan patikkapolkua pitkin. Perillä söimme eväitä, paistoimme makkaraa, joimme nokipannukahvia, saunoimme ja juttelimme. Meitä oli reissussa yhteensä 26 henkilöä. 

Minulla on Arpaisilta muisto lähes yhdeksän vuoden takaa. Silloin, en tiennyt Soinista juuri mitään, mutta teimme poikani kanssa retken Arpaisille. Kirjoitin retkestämme blogin ja jaan sen tähän. Blogi on kirjoitettu 6.12.2016

"Lähdimme maanantaina 5.12. 4-vuotiaan poikani kanssa yhteiselle retkelle. Pakkasimme mukaan eväitä, yöpymisvälineet ja vaatteita. Ajoimme autolla jonnekin Soinin ja Ähtärin välille. Viimeinen tie oli auraamaton ja se konkretisoi sitä tunnetta, että oltiin tultu metsään.

Meillä oli 3,4 kilometrin kävelymatka metsäpolkua pitkin P-paikalta määränpäähän. Meillä oli mukana rattikelkka ja pulkka, joten suurin osa tavaroista sai olla pulkassa ja Joonatan sai matkustaa myös pulkassa tai kelkassa osan matkasta. Saavuimme päivänvalon aikana Arpaiskämpälle, joka on autiotupa. Olin soittanut ja kysynyt, että onko tuo tupa myös talvikäytössä. En saanut kuitenkaan varmaa vastausta siihen, että voisiko tuvassa yöpyä talvipakkasella. Päätimme kuitenkin mennä kokeilemaan.

Aikamme kului mukavasti pitäessämme takkatulta tuvassa, paikkoja tutkiessa, jutellessa, syödessä sekä uunoa pelatessa. Joonatan nukahti illalla suhteellisen aikaisin ja jäin yksin hiljaisuuteen vahtimaan takkatulta ja juttelemaan koko tuon ihmeellisen luonnon Luojalle. Pystyin kuulemaan vain tulen roihua ja hiukan läheisen joen virtausta. Ilmeisesti ketään muuta ei ollut lähimaillakaan.

Koin, että tuo hetki oli aivan erityinen. Jo pelkkä hiljaisuus oli minun opettajani. Moni ajatus vahvistui sisimmässäni tuon hiljaisen hetken aikana. Muutama Raamatun kohta alkoi elämään uudella tavalla sisälläni. Uskoni vahvistui ja tunsin, että minua varustettiin.

Puhuin viimekertaisessa Sä olet ihme-illassa siitä, miten Jumala haluaa sytyttää meidän sydämemme. Hän ei halua meidän vain pitävän kiinni joistain säännöistä ja elää hyvää elämää, vaan Hän haluaa, että teemme kaiken sydämestämme. Raamatussa meitä kehotetaan varjelemaan oma sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Jumala haluaa, että teemme asioita sydän palaen. Vertasin tätä takkatuleen, joka tähän aikaan vuodesta lämmittää ihanasti kotejamme. Jos keskitymme vain siihen, että takka pysyy siistinä, takasta ei ole oikeastaan hyötyä. Tulen täytyy syttyä takkaan, että voimme nauttia sen lämmöstä. Sydän ei tule onnelliseksi pelkästä tunnollisuudesta! Tulen täytyy syttyä.

Saapuessamme Arpaiskämpälle, sytytin takkatulen siinä toivossa, että saisin tuvan lämpimäksi. Ajomatkan aikana lämpötila oli vielä 0 astetta, mutta vuorokauden aikana ilma kylmeni niin, että seuraavana aamuna eli Itsenäisyyspäivänä pakkasta oli 17 astetta. Meillä oli siis suuri haaste saada tupa riittävän lämpimäksi. Ensimmäisten tuntien aikana tuntui, että tupa ei lämmennyt yhtään. Lopulta päätin ottaa takasta paistoritilän pois ja lisätä puita niin paljon, että saisimme kunnon roihun. Pieni sievä tuli ei tuottanut ollenkaan toivottua tulosta. Kun saimme takkaan kunnon roihun, tupa lämpeni niin, että tiesimme voivamme nukkua siellä.

Tajusin, että tämäkin oli suoraa puhetta minulle. Mikään pieni tuli ei riitä. Se ei riitä silloin, kun olet keskellä metsää ilman sähköjä ja ulkona on 17 astetta pakkasta. Tarvitaan kunnon roihu. Niin helposti sitä ajautuu elämään elämäänsä aivan liian pienellä liekillä. Maailman kylmyys kylmettää meidän elämämme. Toisten ihmisten arvostelu ja virheiden löytäminen kylmettävät. Ihmisten loukkaukset ovat usein tahattomia, mutta niiden märehtiminen kylmettää. Kunnianhimo kylmettää. Omien etujen tavoittelu kylmettää. Rahahuolet kylmettävät. Jos en anna tulen roihuta sisimmässäni, annan kylmyyden tulla sinne.

Tuo tuli, josta puhun, on rakkauden tuli. Tuo tuli on saanut alkunsa Golgatalta ja se on Jumalan tulta. Tuo tuli saa meidät antamaan anteeksi, välittämään, huolehtimaan, kunnioittamaan, kannustamaan, tukemaan ja tekemään asioita toisten hyväksi. Tuon tulen voimalla voimme elää koko elämämme.

Kutsun sinut tuon tulen luo ja pyydän, että annat sen roihuta!"

Siunaten

Joni