Tietoja

Julkaistu: 17 helmikuu 2026

Olen saanut sydämelleni isomman aihekokonaisuuden, jossa puhun avoimen sisimmän salaisuudesta. Viime sunnuntaina puhuin seurakunnassamme ensimmäisen osuuden eli puhuin koettelemuksista. Jos siis olit paikalla ja luet tätä, niin tämä tulee kertauksena.

Uskon, että se, mitä sisimmässämme on tällä hetkellä, määrittää yllättävänkin paljon meidän tulevaisuuttamme. Sananlaskuissa sanotaankin: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4:23) Jos sisimpämme on ahdas ja sulkeutunut, se voi estää meitä elämästä elämäämme siinä vapaudessa, jonka Jumala meille on antanut. Jumala on antanut meille paljon mahdollisuuksia ja tilaa elää, mutta saatamme tehdä elämästämme paljon ahtaampaa, kuin on tarkoitettu.

On tärkeätä, että pystymme ottamaan elämän vastaan kaikkine väreineen. Jokaisen elämään tulee myös vaikeuksia, koettelemuksia ja epäonnistumisia. Näiden tarkoitus ei ole lannistaa meitä, vaan Raamatun mukaan näiden tarkoitus on harjoittaa meitä. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu.” (Hebr.12:11)

Jos koettelemukset ovat lannistaneet meitä, olemme saattaneet vaipua pessimismiin, emmekä osaa enää odottaa mitään uutta elämässä. Raamatun mukaan ahdistuksen pitäisi kuitenkin kasvattaa meissä toivoa. Paavali sanookin: ”me kerskaamme ahdistuksista tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetusten kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room.5:3-5)

Ahdistus tai elämän vaikeudet voivat siis loppujen lopuksi nostaa meitä ylöspäin. Uudelle tasolle ei yleensä noustakaan, kun kaikki on helppoa, vaan vaikeuksien kautta.

Paavali sanoo mielenkiintoisesti: ”Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.” (2.Kor.12:10) Paavali oli oppinut tunnistamaan, että Jumalan voima lepää hänen yllään, kun hän kokee heikkoutta. Koettelemusten edessä me yleensä tunnemme oman heikkoutemme. Koemme syvää riippuvaisuutta Jumalaan. Tämä onkin hyvä, koska silloin juoksemme Jumalan luokse tunnustamaan sitä, miten paljon Häntä tarvitsemme.

Uusi Testamentti opettaa meille, että Jumala haluaa olla meidän Isämme. Hän on Isä, joka tietää kaiken ja jolle mikään ei tule koskaan yllätyksenä. Meille on lähetetty myös Pyhä Henki, joka opettaa meille koko ajan, että Jumala on meidän rakastava ja läheinen Isämme. Isän läheisyydessä me löydämme apua ja kasvun mahdollisuuksia kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä. Sana Abba pitäisi suomentaa isiksi tai iskäksi ja Paavali sanoo näin: ”Ja koska tekin olette lapsia, Jumala on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’” (Gal.4:6)

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 06 tammikuu 2026

Vuoden vaihtuessa moni meistä teki jonkinlaista arviota omasta elämästään. Mietittiin, että voisiko jossain asiassa kehittää itseään. Olisiko jotain parannettavaa? Kuten itsellenikin, monelle meistä on terveys ja liikunnalliset elämäntavat tärkeitä. Haluamme vaalia omaa kuntoamme ja toimintakykyämme.

Paavali kuitenkin kirjoittaa Timoteukselle, että ”ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.” (1.Tim.4:8) On kiistaton tosiasia, että fyysisestä harjoittelusta on suurta hyötyä ihmiselle. Sen avulla me voimme sekä fyysisesti, että henkisesti paremmin ja se valmistaa meitä pysymään terveenä ja ehkä saamaan enemmän elinvuosia. Tätä ajatellessani, minua alkaa yhä enemmän innostamaan nuo Paavalin sanat! Se liikunnan hyöty, josta paljon puhutaan, on sittenkin vain vähäistä verrattuna siihen hyötyyn, mitä on jumalanpelosta! Voimmekin Raamattua lukiessamme tajuta, että siellä on ohjeita ihan kaikille elämänalueillemme. Usko Jeesukseen siis muuttaa koko elämäämme. Jeesus kutsuu meitä kieltämään itsemme seurataksemme Häntä (Mark.8:34). Tälle tielle lähtiessämme, elämämme alkaa muuttua. Jeesus läpivalaisee koko elämämme ja ohjaa meitä parempaan. Vuosien aikana voimme huomata, että tuo muutosprosessi tapahtuu kerroksittain. Voi olla, että uskon kautta olemme muuttuneet jo radikaalisti kymmeniä vuosia sitten, mutta Hän ei ole lopettanut työtään. Raamatun mukaan uskovaisen ”polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (Snl.4:19)

Eräs eläköitynyt pastori totesi tutuille kuulijoilleen eräässä tilaisuudessa näin: ”Nyt voitte tehdä sitä, mikä on teille kaikkein ominaisinta eli istua.” Ehkä se oli leikkimielistä sanailua, mutta se oli mielestäni rumasti sanottu ja luulen, ettei se myöskään pitänyt paikkansa juuri kenenkään kohdalla. Olisi hyvin surullista, jos pastori joutuisi toteamaan omista kuulijoistaan tuolla tavalla vuosien työnsä jälkeen. On aika käytännöllistä, että kuulijat istuvat pastorin puheen aikana, mutta meidän tehtävä ei ole opettaa ihmisiä istumaan. Saarnojen vaikutuksen ei kuulu keskittyä muutenkaan pelkästään siihen, miten käyttäydymme seurakunnassa tai mitä opimme ajattelemaan seurakunnassa. Saarnojen on tarkoitus kannustaa siinä elämän muutoksessa, jota tapahtuu meidän arjessamme. Luulen, että jokaisen pastorin olisi terveellistä mahdollisuuksien mukaan tutustua seurakuntalaistensa arkielämään. Ei poliisina, vaan siksi, että huomaisi ne asiat, mitä Jumala tekee ihmisten elämässä. Minua innostaa suunnattomasti, kun olen saanut nähdä uskovien arjen todellisuutta, jossa he seuraavat Jeesusta täynnä rakkautta Häntä kohtaan.

Jeesuksen tuoma muutos tapahtuu aina Pyhän Hengen ohjauksessa ja Hänen voimallaan. Omavoimaiset yrityksemme eivät tuota hyvää tulosta. On ihanaa nojata Jumalaan kaikessa.

Miltä sinun elämäsi näyttää tänään? Mitkä asiat teit viime vuonna rakkaudesta Jeesukseen? Onko päivittäisessä elämässäsi sellaisia asioita, joita teet rakkaudesta Jeesukseen?

Jeesus opettaa meitä antamaan anteeksi (Matt.6:14-15). Anteeksi antavalla sydämellä me voimme korjata monia asioita ihmissuhteissa.

Jeesus opettaa meitä olemaan ahkeria ja toimeliaita (Room.12:11). Voimme saada elämämme parempaan järjestykseen ja asiat oikealle tolalle, kun Pyhän Hengen vahvistamina teemme asiat kunnolla.

Jeesus opettaa meitä rakentamaan eikä hajottamaan (Matt.12:30). Voimme opetella kaikissa tilanteissa toimimaan rakentavasti. Monesti meillä voi olla kiusaus reagoida asioihin tunteiden vallassa. Joskus saatamme kuluttaa paljonkin energiaamme sellaiseen, joka ei ole rakentavaa. Jeesus kutsuu meitä olemaan rakentajia, eikä hajottajia.

Jeesus opettaa meitä rehellisyyteen (Efe.4:25). Uskon, että Pyhän Hengen johdatuksessa meistä tulee helposti luettavia ihmisiä, koska olemme avoimia ja rehellisiä.

Jeesus opettaa meille aivan uuden asenteen rahaan ja talouteen (1.Tim.6:6-10). Hänen seuraajinaan emme haali rahaa loputtomien mielihalujemme vuoksi, vaan opimme tyytymään siihen, kun tarpeemme täyttyvät. Rahasta tulee väline, jolla palvelemme Jumalaa.

Jeesus opettaa meitä luottamaan Jumalan huolenpitoon (Matt.6:25-34). Tätä oppiessamme, meille vapautuu valtava määrä energiaa, jota voimme käyttää paljon hyödyllisempiin asioihin, kuin murehtimiseen.

Jeesus opettaa meille kärsivällisyyttä (Room.5:3-5). Kärsivällisyys auttaa meitä näkemään elämäämme ja myös muita ihmisiä paremmassa valossa. Kärsimättömän näkökyky ja ymmärrys toista ihmistä kohtaan on hyvin rajallinen ja se voi jäädä elämänmittaiseksi ongelmaksi, ellei Jumala saa tehdä meissä työtään.

Jeesus täyttää sydämemme ilolla (Fil.4:4). Hän haluaa, että ilo tulvii sisällämme! Se on vapautunutta iloa, jota ei muut voi olla huomaamatta. On kuitenkin hyvä aina muistaa, että tätä iloa ei ole kaukana Jeesuksesta. Se on iloa Herrassa, eli Hänen aikaansaamaa iloa. Tällainen ilo muokkaa ihmisen arkea hyvin radikaalilla tavalla.

Jeesus opettaa meitä kunnioittamaan toisiamme (Room.12:10). Maailmasta tulee suurenmoinen aarrekammio, kun opimme näkemään ihmiset siinä valossa, jossa Jumala heidät näkee. Ihmiset ovat tämän maailman suurimpia aarteita.

Jeesus haluaa antaa elämäämme viisautta (Jaak.1:5). Monesti koitamme järkeillä asioita ja toimimme oman päämme mukaan. Meillä on kuitenkin suurenmoinen etuoikeus pysähtyä ja pyytää Jumalalta viisautta elämämme vaikeissa asioissa. Silloin saamme noihin asioihin aivan uudenlaisen otteen.

Voisin jatkaa vieläkin niiden asioiden luettelemista, joihin Jumala haluaa laittaa elämässämme omaa käsialaansa. On suunnattoman innostavaa ajatella, että meidän koko elämämme pienintäkin yksityiskohtaa myöden on Jumalan kiinnostuksen kohteena, ja saamme olla Hänen työpöydällään. Mitä kaikkea ihanaa saakaan tapahtua vuonna 2026, kun Hän saa meitä johdattaa???

Haluan toivottaa lukijoilleni siunattua alkanutta vuotta! Sellaista, jossa Jumalan mahdollisuudet pulpahtelee esiin!

Joni