Tietoja

Julkaistu: 04 marraskuu 2025

Mikä Jumala vastaa rukoukseen? Se on ehkä merkittävin kysymys, jos mietimme, mikä maailman kaikista uskonnoista on oikea. Olisi hullua uskotella itselleen läpi elämän jotain sellaista, mikä ei ollenkaan toimi.

Elian aikana Vanhassa Testamentissa oli hyvin mielenkiintoinen tapahtuma Karmel-vuorella (1.Kun.18). Siihen aikaan Israelissa oli paljon Baal-jumalan palvelijoita. Elia oli kuitenkin yksi niistä, jotka uskoivat Israelin Jumalaan. Elia oli kutsunut Karmel-vuorelle Baalin profeettoja ja Israelin kansan. Elia haastoi Baalin palvelijat. Hän käski rakentaa alttarin, johon ei sytytetty tulta ollenkaan. Myös Elia rakentaisi alttarin, mutta ei sytyttänyt siihen tulta. Baalin palvonnassa oli ollut tapana, että alttarilla oli tunneli, jossa Baalin profeetta oli piilossa ja sytytti tulen sopivalla hetkellä. Nyt kuitenkin he joutuivat rakentamaan alttarin avoimelle maalle, joten huijaukset eivät onnistuneet. Baalin profeetat huusivat jumalaansa monta tuntia hypellen ja he joutuivat lopulta hurmokseen, mutta tuli ei syttynyt. Lukiessani kertomusta minulle tulee sellainen käsitys, että Baalin profeetat kokivat hyvin voimakkaita tunteita rukoillessaan. He pitivät myös kovaa meteliä. Joskus mekin saatamme kuvitella, että suuret tunteet ja hurmostilat ovat ihmeellistä Jumalan vaikutusta. Luulen, että kristinuskon nimissä on järjestetty paljon sellaisia tilaisuuksia, joissa tavoitellaan suuria tunnekokemuksia. On kuitenkin terveellistä kysyä, että onko nuo tunnekokemukset muuttaneet elämäämme. Onko Jumala todella tullut jotain tekemään, vai onko kyse pelkästään meidän tunteilusta?

Seuraavaksi Elia rakensi oman alttarinsa ja käski vielä kastella alttarilla olevat puut kolmeen kertaan. Kun Elia rukoili, niin tuli lankesi alttarille. Ajattelen, että tuossa tilanteessa oli katsojien helppo tehdä johtopäätöksiä. Se Jumala, joka vastasi rukoukseen, oli todellinen.

Ennen tätä tapahtumaa Elia oli omassa elämässään nähnyt ihmeellistä Jumalan vaikutusta. Jumala oli pitänyt hänestä huolta ihmeellisellä tavalla kuivuuden keskellä. Uskon, että Jumalan yliluonnollinen huolenpito oli kasvattanut Elian uskoa ja luottamusta Jumalaan. Kun alttari oli rakennettu ja puut kasteltu, Elia tunsi sydämessään luottamusta, koska Jumala oli niin monta kertaa hänelle osoittanut olevansa sanojensa takana. Tällaista Jumalaa on ihana palvella. Voi olla varma, että Hän ei koskaan petä. Hän toimii johdonmukaisesti juuri niin kuin on luvannutkin.

Onko meillä tällainen Jumala? Sytyttääkö meidän Jumalamme edelleen tulen alttarille? Tapahtumat Karmel-vuorella olivat poikkeukselliset ja tärkeät silloin, mutta miten Israelin Jumala osoittaa suuruuttaan tänään? Ajattelen niin, että alttari on meidän elämämme. En tarkoita nyt jotain tiettyä osaa elämästämme, vaan ihan kokonaisuudessaan ja täydessä aitoudessaan meidän elämäämme. Kun tulemme Jeesuksen luokse, me annamme elämämme Hänelle. Seuraavaksi on mielenkiintoista nähdä, mitä Hän tekee elämässämme.

Kun olemme antaneet elämämme Jeesukselle, meistä tulee Jumalan lapsia. Uskon, että tuo lapseuden kokeminen muuttaa ratkaisevasti elämäämme. Saamme kokea olevamme Jumalan sylissä. Tiedämme Hänen pitävän meistä huolta. Olemme koko ajan Hänen rakkautensa kohteina. Tällainen asema muuttaa elämän käsikirjaa suuresti. Kun meitä rakastetaan, niin meidän on paljon helpompi rakastaa muita. Meidän on paljon helpompi nähdä muut hyvässä valossa, koska Jumala katsoo meitä rakastavilla silmillään. Jumalan hyvyys täyttää meitä positiivisilla ajatuksilla. Jopa hyvin tavalliset asiat tuntuvat mukavilta, koska Hänen hyvyytensä tuo väriä elämäämme.

Ollessamme ilman Jumalaa, me etsimme täyttymystä elämäämme eri asioista. Jumalan lapsina asia kääntyy toisin päin. Hänen hyvyytensä täyttää meidät ja se tulvii meihin niin, että se pursuaa yli. On toki selvää, että Jumalan lapsetkin kohtaavat vaikeuksia ja vaikeita aikoja. Niiden keskellä Jumalan lapsi saa kuitenkin olla varma, että kaikki on kuitenkin aina Jumalan kädessä. Kuljemme vaikeuksienkin kautta voittoihin.

Jumalan lapsena oleminen on myös vahvasti tunneasia. Tunnemme iloa, kiitollisuutta, rauhaa, rakastettuna olemista jne. Mutta toisin kuin lyhyet hurmoshetket tässä tunteessa on kyse kestävästä todellisuudesta elämässämme.

Mitä sitten, jos oma kokemus Jumalan lapseudesta ei näytä muuttavan mitään? Etsimme edelleen täyttymystä monista asioista, emme uskalla luottaa Isän huolenpitoon ja meidän on vaikeata nähdä muita ihmisiä hyvässä valossa. Mistä tämä voi johtua? Yksi syy voi olla se, ettemme ole oikeasti antaneet elämäämme Jeesukselle. Sanomme Hänelle antavamme kaikkemme, mutta käytännössä pidämme ohjat omissa käsissämme. Tässä tapauksessa kannustan sinua antamaan ohjat oikeasti Hänelle. Et tule katumaan! Hän tietää paljon paremmin, mikä sinulle on parasta.

Toinen syy voi olla, että antaessamme elämämme Jeesukselle, emme uskalla luottaa Häneen. Yritämme itse sytyttää tulen. Ponnistelemme omin voimin, että elämä näyttäisi oikealta. Tällöin emme anna Jumalalle mahdollisuutta toimia. Monesti on mahtavaa tuntea Jumalan edessä itsensä voimattomaksi ja tyhjäksi. On tärkeätä oppia kokemaan riippuvaisuutta Häneen. Hän saa aikaan meissä muutosta, kunhan annamme Hänen toimia. Rakastan omassa rukouksessani tunnustaa Jumalalle, että ilman Häntä olen kurja, säälittävä, köyhä, sokea ja alaston (Ilm.3:17).

Jumala toimii vielä tänäänkin. On aika rakentaa alttari luovuttamalla oma elämä kokonaan Hänelle. Hän odottaa rukoustasi ihan samalla tavalla, kuin Hän odotti Elian rukousta. Tuli on tulossa!

Siunaten
Joni

Tietoja

Julkaistu: 21 lokakuu 2025

Tunteille pitää antaa tilaa. Me emme pysty kahlitsemaan tunteitamme. Tunteet tulevat ja menevät ja olisi kamalaa, jos emme antaisi niille lupaa. Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta syyttää meitä vääränlaisista tunteista. Tunteet ovat osa meitä ja ne kertovat aina jotain siitä, mikä meille on tärkeätä. Meille tekee monesti hyvää olla yksin, ehkä lenkillä tai luonnossa, että saamme antaa tilaa omille tunteillemme. Elämää ei pysty elämään tunteiden ohjaamana ja siksi tarvitsemme sellaisia lepohetkiä, joissa kuuntelemme omia tunteitamme. On tärkeätä, että kunnioitamme omia tunteitamme. Opimme ymmärtämään itseämme paremmin, kun tutkimme omia tunteitamme.

Vaikka tunteet eivät saa ohjata elämäämme, on hyvä huomata, että ne vaikuttavat jollain lailla toimintaamme väkisin. Tänään voimme tuntea, että elämä on raskasta ja kannamme sisällämme huolia. Sitten voimme päättää, että emme anna tuon tunteen ohjata, vaan ryhdistäydymme ja koitamme elää reippaina ja pää pystyssä. Se on oikeastaan hyvä päätös, mutta silti sisällämme vellova tunne vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme ja olemiseemme. On toki parempi nostaa tahdon voimalla pää pystyyn ja mennä eteenpäin, kuin jäädä vellomaan ikäviin tunteisiimme. Joskus liike ja toiminta sekä mahdolliset onnistumiset alkavat ruokkia hyvää mieltä ja olomme voi keventyä.

Olen usein sanonut, että minä en elä tunteitteni mukaan ja siksi en odota kenenkään muunkaan toimivan omien tunteitteni mukaan. Jotkut meistä osaavat lukea toisen ihmisen tunteita todella tarkasti ja reagoivat niihin herkästi. Tämä voi olla joskus hankalaa, koska silloin toinen ihminen saattaa toimia toisen tunteita kunnioittaen, muttei ymmärrä tämän tahtotilaa. Jos esimerkiksi vaimoni säälisi minua joka aamu, kun minulle herääminen on usein hiukan haastavaa ja toisi aamupalan sänkyyn, hän ei kunnioittaisi minun tahtotilaani. Aamuisin minusta tuntuu vaikealta nousta sängystä, mutta minä tahdon nousta ja hoitaa vastuuni enkä kaipaa sääliä. Ja kyllähän tuo aamukankeus aika nopeasti katoaa yleensä. Voimme siis päätellä, että on tärkeätä kunnioittaa sekä toisen tunteita, että hänen tahtotilaansa.

Me emme voi ohjailla tunteitamme. Raamattu kuitenkin haastaa meitä erikoisella tavalla tässä asiassa. Siellä kerrotaan miehestä, joka istui vankilassa uskonsa tähden. He elivät aikaa, jolloin uskovaisena oleminen oli hengenvaarallista ja tämä kyseinen mies odotti oikeudenkäyntiä, joka saattaisi johtaa hänen kuolemaansa. Jeesus-usko ei ollut luvallista tuohon aikaan Roomassa. Tuolta vankilasta tämä mies kirjoittaa kirjettä, jossa hän opastaa ihmisiä tuntemaan ainakin kahta tunnetta. Toinen kehotuksista tuntuu jopa hiukan väkivaltaiselta, jos meillä on vaikkapa huono päivä tai huono vuosi menossa. Miehen nimi on Paavali ja kirje on suunnattu filippiläisille. Hän sanoo näin: ”Iloitkaa aina Herrassa!” Fil.4:4 Toisen tunteen (rauha) kanssa hän aloittaa näin: ”Älkää olko mistään huolissanne…” Fil.4:6

Voiko ilo Herrassa toimia elämän jokaisena päivänä? Tutkiessamme iloa ja rauhaa Uudessa Testamentissa, voimme huomata, että ensinäkin Jeesus puhuu niistä Hänen omistaminaan asioina. Hän puhuu omasta ilostaan ja omasta rauhastaan (Joh.14:27 ja Joh.15:11). Jeesus siis oli ja on täynnä iloa ja rauhaa. Se tarkoittaa myös sitä, että Hänen läheisyydessään sekä ilo, että rauha ovat aistittavissa. Paavali ei siis opeta meille, että vaikka olet masentunut niin uskovaisena sinun pitää vääntää naamasi hymyyn. Tai vaikka olet huolissasi monista asioista niin uskovaisena sinun pitää vain työntää tuollaiset tunteet syrjään. Sen sijaan Hän opettaa, että samalla tavalla kuin hän siellä vankilassa on löytänyt Jeesuksen läheisyydestä ilon ja rauhan, mekin voimme ne löytää. Jeesuksen läheisyydessä voimme päästää irti murheistamme, koska Hän pitää meistä huolen. Raamatun mukaan maailmassa meillä on ahdistus, mutta Jeesuksessa rauha (Joh.16:33) Nyt onkin tärkeä kysymys, että kumpi meihin vaikuttaa: maailma vai Jeesus.

Jotkut uskovat antavat Jumalasta sellaisen kuvan, että Hän on hyvin ahdistunut maailman tilanteesta. Sodat Venäjän ja Ukrainan välillä sekä Israelin ja Hamasin välillä ovat ahdistavia. Uskovat puhuvat huolissaan siitä, kun Israelilla ei ole omaa luvattua maatansa ja uutiset, joita kuulemme vääristelevät asioita. Joskus tuntuu, että emme voi olla aitoja uskovaisia, jos emme osaa murehtia jotakin maailman vääryyttä. Tällöin emme ole tajunneet, että Ilmestyskirja kirjoitettiin meille, että ymmärtäisimme mahdollisimman selvästi sen yksinkertaisen totuuden, että kaikki tässä maailmassa on täydellisesti Jumalan käsissä. Yksikään presidentti tai terroristi ei ole koskaan pystynyt eikä koskaan pysty tekemään mitään Jumalan vallan ohitse. Eräs uskovainen sanoi osuvasti koronapandemian alettua, ettei korona pääse koskaan pidemmälle kuin siihen, mihin Jumala sen sallii.

Jumala ei ole huolissaan! Hänellä ei ole mitään syytä olla huolissaan, koska hänen kaikkivaltiuttaan ei voida murtaa. Hän istuu valtaistuimellaan. Hänellä on täydellinen rauha ja täydellinen ilo, jota me voimme kokea, kun lähestymme Häntä.

Jumala on toki murheellinen yksittäisten ihmisten menettämisestä, mutta Hän on tehnyt kaiken mahdollisen voidakseen tarjota maailman jokaiselle ihmiselle täydellisen pelastuksen. Ja Hän iloitsee suurella ilolla jokaisesta, joka tulee Hänen luokseen.

Haastan sinua tunnustamaan Jumalalle kaikki ne tunteet, jotka tunnistat itsessäsi. Älä jätä mitään kertomatta. Voit lukea psalmeja ja huomaat, että ennenkin ovat ihmiset osanneet olla hyvin rehellisiä Jumalalle. Ja anna Jumalan näyttää sinulle, miten ihmeellisellä ja kauniilla tavalla Hän voi hoitaa sinua suuressa hyvyydessään.

Ahdistava maailma on sielunvihollisen keksintö. Jumalan keksintö ja oikea totuus tulee ilmi kauniissa lasten laulussa:

”Hän pitää maailmamme kädessään,
Hän pitää maailmamme kädessään,
Hän pitää maailmamme kädessään
on kaikki Luojan Kädessä”   

Siunaten
Joni