Raamattu tarjoaa meille usein aikamoisia haasteita. Jotkut asiat näyttävät siellä ristiriitaisilta ja se pakottaa meitä pohtimaan, että miten tuo asia oikeasti on. Otan esimerkin. Raamattu opettaa meille, että Jumala rakastaa maailman jokaista ihmistä. Toisessa kohdassa kuitenkin kerrotaan, että Jumala halusi tuhota ihmiset vedenpaisumuksella tai toisaalla Jeesus opettaa helvetistä, johon pahat ihmiset syöstään. Tässä kohtaa meidän on pakko kysyä, että miten Jumala on yhtä aikaa niin rakastava ja kuitenkin valmis tuomitsemaan syntiset. Jos emme osaa ratkaista tätä kysymystä, olemme ongelmissa Raamatun kanssa, emmekä pysty päästämään Jumalaa lähellemme. Itse tarjoan tähän ongelmaan yksinkertaista ratkaisua: Synti on paljon pahempi asia, kuin me sen ymmärrämme. Se on niin paha asia Jumalan silmissä, että Hän työskentelee vain sen vuoksi, että saisi mahdollisimman monta ihmistä vapaaksi synnistä. Jumalan silmissä fyysinen kärsimys tai kuolema eivät ole pahimpia asioita, vaan synti, joka tuhoaa ihmisen sisältä käsin.
Mutta nyt haluan viedä meidät toisen haasteen eteen. Jeesus vieraili Marian ja Martan kodissa. He olivat sisaria ja Martta alkoi palvella vieraita ahkerasti, kun taas Maria istuutui Jeesuksen lähelle kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Hetken päästä Martta kysyi Jeesukselta: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan vieraita? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Luuk.10:40 Kun ajattelemme käytännöllisesti, niin voisimme pitää hyvin tärkeänä, että Martta saisi apua vieraiden palvelemiseen. Jeesus kuitenkin vastaa Martalle näin: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet monista asioista, mutta vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Luuk.10:41-42 Nuo lauseet eivät olleet varmastikaan kovin mieltä ylentäviä Martan korvissa.
Myöhemmin pääsiäisviikolla, kun Jeesuksella oli varmasti paljon asioita murehdittavana, Hän pesee 12 opetuslapsensa jalat ennen viimeistä ateriaansa. Ajattelisin, että Hänellä oli aivan tarpeeksi taakkaa, kun tiesi, mitä oli tulossa. Hän ihan kirjaimellisesti kantoi koko maailman huolia harteillaan, mutta silti Hän tarjoutui pesemään opetuslasten jalat. Ja Pietarin estellessä, Hän sanoo, ettei Pietarille ole osuutta Jeesuksen kanssa, jos ei hän anna Jeesuksen pestä hänen jalkojaan. Pestyään jalat Jeesus vielä sanoo: ”Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.” Joh.13:15 Yhtäkkiä palveleminen oli noin tärkeätä! Marian ja Martan talossa se ei vaikuttanut tärkeältä. Miten nämä kaksi kertomusta voi sovittaa yhteen? Toisessa kohtaa näytti olevan parempi vain istua Jeesuksen jalkojen juuressa ja toisessa kohdassa tuo palveleminen nostetaan suureen arvoon. Miltä Martasta tuntui kuulla myöhemmin Jeesuksen palvelemisesta ennen pääsiäisateriaa?
Luulen, että moni uskova on käytännön tasolla pyöritellyt tätä monella tavalla. Raamattu opettaa meitä palvelemaan, auttamaan ja tekemään asioita toisten hyväksi. Mutta toisaalta Raamattu opettaa meitä myös menemään omaan kammioomme ja viettämään aikaa Jumalan edessä. Kokeilepa rukoilla säännöllisesti joka päivä tunnin! Varsinkin jos olet työelämässä ja sinulla on perhettä, tuo tunnin rukoushetki Jumalan läheisyydessä päivittäin vie sinulta mahdollisuuden palvella ihmisiä melkein kokonaan. Monesti sellainen ihminen, joka ei ole niin hengellinen eikä kaipaa yhteyttä Jumalan kanssa, ehtii tekemään monenlaista muiden ihmisten hyväksi. Sivusta seuratessa voisi ajatella, että nuo Martat ovat paljon parempia ihmisiä. Voi näyttää itsekkäältä, jos joku haluaa viettää aikaa yksikseen Jumalan edessä joka päivä, kun olisi niin paljon huolehdittavaa ja tehtävää. Jotkut ovat keksineet, että pystyvät rukoilemaan töidensä lomassa tai automatkoilla niin, että elämä saakin olla kiireistä.
Meille luodaan nykypäivänä sellaista ihannetta, että sitä on ehkä mahdoton koskaan toteuttaa. Meidän kuuluu tehdä työmme hyvin ja edetä uralla, olla välittäviä vanhempia, jotka kuskaavat lapsiaan kaikkiin heidän haluamiinsa harrastuksiin, koti täytyy olla aina siisti ja kaiken keskellä meidän kuuluu kehittää itseämme ihmisenä, pitää kunnostamme huolta, pysyä selvillä maailman tapahtumista ja trendeistä jne. Tähän kun lisätään, että meidän kuuluisi olla aktiivisia seurakuntalaisia ja ylläpitää henkilökohtaista uskonelämää niin yhtälö alkaa olla mahdoton.
Jeesus huomautti Martalle, että tämä huolehti ja hätäili monista asioista. Jeesuksen mukaan vain yksi oli tarpeen. Maria istuskeli siinä Jeesuksen jalkojen juuressa ja opetus on meille hyvin yksinkertainen. Elämää kuuluu rakentaa Jeesuksen jalkojen juuresta käsin. Kaikki palveleminen ja touhuaminen ei ole ollenkaan hyödyllistä. Jeesuksen läheisyydessä meille kirkastuu se, mikä on oikeasti tärkeätä. Jeesus ei opeta meitä laiminlyömään lähimmäisiämme. Mutta Hän ei opeta meitä myöskään pätemään ja tekemään asioita itsemme tähden. Ihmisen, joka lepää Jeesuksen rakkaudessa, ei tarvitse kiillottaa omaa sädekehäänsä. Hänen ei tarvitse tehdä mitään siksi, että olisi parempi ihminen. Jeesuksen rakkaudessa lepäävä voi keskittyä rakastamiseen, jossa rakkauden kohde on tärkeä eikä oma ego.
Joulu on myös aikaa, jolloin Martat ja Mariat paljastuvat. Martoille on tärkeätä huolehtia kaikki viimeisen päälle. Jouluaattona he luultavasti ovat väsyneitä, mutta tyytyväisiä, kun kaikki on tehty valmiiksi. Mariat ottavat rauhallisemmin. He odottavat levollista ja rauhallista joulua, jossa tärkeintä ei ole olosuhteet, vaan yhteys Joulun Herraan. Olen miettinyt, että miltä joulu näyttäisi kodeissa, jos jokainen Martta kävisi läpi jokaisen perinteensä kohdalla, että onko se oikeasti tärkeä. Tuoko joulukortti oikeasti aidon välittämisen tunteen niihin koteihin, joihin sarjatuotannolla ne kortit väkerrämme? Kokeeko se ihminen oikeasti tulleensa rakastetuksi, kun annamme hänelle taas ne tietyt lahjat, vaikka hän on jo viisi vuotta sanonut, ettei tarvitse mitään? Onko kaikki jouluruoan lajit oikeasti tarpeellisia sillä yhdellä aterialla, joka ahdistaa monia jo etukäteen, koska ei pysty yhdeltä istumalta syömään niin paljoa? Ketä varten noudatamme niitä perinteitä, joista on tullut oikeasti puuduttavia?
Joulun Herra rakastaa meitä suunnattoman paljon. Hänen rakkautensa voi hoitaa meitä niin ihmeellisesti, että koko elämämme muuttuu. Uskon, että Hän juhlan päähenkilönä toivoisi, että keskittyisimme ennen kaikkea aitoon välittämiseen ja karsisimme kaiken ylimääräisen pois.
Nämä Jeesuksen sanat ohjaavat meitä uudenlaiseen elämään:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.” Matt.11:28-30
Siunaten
Joni