Joskus asiat ovat elämässämme vinksallaan. Joskus jonkun sanat tai asenteet ovat painaneet meitä alaspäin. Joskus Suomen sää ahdistaa meitä. Joskus voi olla vaikeata nousta ja elää täysillä. Helposti ajattelemme, että sitten kun asiat ovat taas paremmin, niin saamme ilomme takaisin. Mutta tarvitseeko sen olla niin?
Raamattu puhuu yllättävän paljon kiitollisuudesta. Mistä siinä on oikeastaan kyse? Milloin voi olla kiitollinen? Asiaa ajatellessani tulen siihen tulokseen, että voin olla kiitollinen, kunhan tiedän Jumalan istuvan edelleen valtaistuimellaan ja kunhan oma mieleni on puhdas. Meille kaikille tapahtuu myös ikäviä asioita ja joskus on hyvin vaikeata ymmärtää miksi. Raamatun mukaan kuitenkin kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa (Room.8:28). Mitä ikinä meille siis tapahtuukaan, voimme jo valmiiksi tietää, että se on jollakin lailla meidän parhaaksemme. Tämä voi kuulostaa todella hullulta ja liian haasteelliselta. Ja onhan se totta, että tämä haastaa meitä. Olen kuitenkin varma, että taipuessamme siihen, että otamme Jumalalta kaiken kiitollisena vastaan, asetamme itsemme samalla oikeaan asentoon Jumalan edessä.
Jumala ei halua koskaan kiusata meitä eikä aiheuttaa turhaan ongelmia. Hänellä on täydellisen hyvät ajatukset ja suunnitelmat meitä kohtaan. Kiitollisuus on ihmeellinen ase, jolla työnnämme harmauden ja apatian syrjään. Kiitollisuus on meille myös ihmeellinen voimavara. Kiitollinen ihminen tietää, että Jumalalla on kaikki hallinnassa ja siksi voi luottavaisesti tehdä asioita.
Jos meidän omallatunnollamme on kuitenkin painolastia, niin kiitollisuus ei voi vallata meitä. Jos olemme sanoneet jollekin ikävästi tai satuttaneet jotakin, se vaivaa meitä. Meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää toisten ihmisten parhaaksi. Meidät on kutsuttu toimimaan oikein ja Jumala auttaa meitä siinä. Kun tiedämme tehneemme asioita vilpittömällä ja rakastavalla sydämellä voi kiitollisuus vallata meidät.
Oletko sinä aloittanut tänään rukouksen kiittäen kaikesta siitä hyvästä, mitä sinulla on?