”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.”
Ihmisen on vaikea pyytää mitään mitä hän ei olisi ansainnut. Kerran Venäläisessä koulussa, kysyin lapsilta: mikä olisi teille hyvä päiväpalkka, jos palkkaisin teidät lumitöihin? Vastaukset vaihtelivat, mutta viisisataa ruplaa kuulosti liiankin hyvältä kaikille. Tarvitsisin neljä lapiomiestä koko päivän työhön ja päivän loppupuolelle vielä yhden työntekijän, mutta vain yhdeksi tunniksi. Päivän päätteeksi maksaisin palkan, viisisataa ruplaa koko päivän työssä olleille ja mitä maksaisin yhden tunnin lumityöstä? olisiko reilua maksaa siitäkin viisisataa ruplaa? Kaikki oppilaat ja myös opettajat sanoivat, että se ei kyllä olisi reilua kauemman aikaa työtä tehneitä kohtaan!
Tämä Jeesuksen opetus työmiesten palkoista löytyy Matteuksen evankeliumista, luvusta kaksikymmentä. Ihmeellistä, Jeesus haluaa antaa viimeiselle saman verran kuin ensimmäisellekin, ei ansiomme mukaan vaan hänen rakkautensa mukaan. Jumala haluaa että teemme parannuksen synneistä ja käännymme Jumalan puoleen ja pyydämme anteeksi, Hän rakastaa meitä! Hän haluaa antaa anteeksi, Hän etsii yhteyttä meihin, Hän haluaa olla meidän kanssa, vaikka olemme epäonnistuneet! Tämä on meille ihmisinä vaikea ymmärtää, Jeesus antoi selityksenä, tällaisen huomautuksen: ”Tuntuuko teistä epäreilulta se, että minä olen hyvä!”. Jumala on hyvä! Hänen armonsa on ihmeellinen syntistä ihmistä kohtaan! Jeesus kuoli ja kärsi ristillä meidän syntien vuoksi!
Usein me esitämme rukouksessa Jumalalle tarpeemme sen mukaan, kuin meistä "oikealta" tuntuu, olemme ”ansainneet” tämän verran armoa ja tämän verran rakkautta, onnistumisemme mukaan. Jumala kyllä antaa meille monia asioita, vaikka emme niitä pyydä tai ole edes ansainneet! Mitä anominen tai pyytäminen sitten on, jos se ei ole palkanpyytämistä onnistumisesi mukaan?
Anominen on ehkä oman hengellisen köyhyyden tunnistamista. ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät”. Tunnistammeko oman hengellisen köyhyytemme? Anomisessa, suhteemme Jumalaan muuttuu omariittoisuudesta, nöyryyteen. Tulemme paikalle, jossa huomaamme, että meillä ei ole mitään, ellei sitä lahjana anneta taivaasta. Tulemme riippuvaiseksi suhteestamme Jumalaan ja köyhdyttyämme anomaan, olemme valmiita vastaanottamaan ”Kristuksen rikkauden” jonka Hän haluaa antaa lahjana, ei palkkana. Meidän omistusoikeutemme ja itsekkyytemme vaihtuvat nöyryyteen ja köyhyyteen. Rukous ja anominen palauttaa meidät Isä lapsi suhteeseen Jumalan kanssa.
Ehkä oma asema on meillä kipupiste? Oletko hengellisesti köyhä vai rikas? Vain köyhyys saa ihmisen anomaan! Muista, Jumalan valtakunnan lainalaisuuksissa köyhä voi olla rikas ja heikko väkevä! Oletko tunnistanut oman heikkoutesi, oman hengellisen köyhyytesi, syntisyytesi? Mitä sinä tänään etsit? Omaa elämääsi vai Jumalan valtakuntaa? Koputatko sinä taivaallisen Isän ovelle? Oletko sillä paikalla, missä anot että voisit vastaan ottaa Jeesuksen tarjoaman rakkauden, armon ja syntien anteeksi annon? se annetaan sinulle Jumalan lahjana! Ano, etsi ja Kolkuta niin ovi aukeaa!
”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.”
Arto Boa