”Se, joka rakastaa, voittaa aina.” Tämän kallisarvoisen totuuden sanoi eräs läheinen veljeni minulle, kun olin keskellä elämäni vaikeinta ihmissuhdekriisiä. Olen tuosta Jumalan Sanan mukaisesta neuvosta hyvin kiitollinen. Se auttoi minua tarkistamaan oman sydämeni tilaa ja siellä olevia asenteita. Minä en voi muuttaa toisia, mutta minä voin suostua siihen, että Jumala saa armossaan muuttaa minua. Jumalan rakkauden kaksoiskäsky on tarkoitettu kaikkiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin kaikkina aikoina. Näen tämän lyhyen elämän vaelluksen  Jumalan antamana oppikouluna, missä Isä kuljettaa meitä läpi mitä erilaisimpien tilanteiden. Onnellisia päiviä, kukoistuksen aikoja ja menestystä kuin myös vaikeuksia, vastoinkäymisiä ja koettelemuksia riittää meille kaikille. Niiden keskellä voimme löytää Kaikkivaltiaan Jumalan kulkemassa kanssamme. Hän ohjaa meitä Pyhän Henkensä hiljaisella äänellä rakastamaan: rakastamaan Häntä enemmän kuin mitään muuta ja rakastamaan lähimmäisiä sillä rakkaudella, jonka Jumala on sydämiimme vuodattanut.

Elämämme pieniltä näyttävissä tilanteissa olemme usein suurten valintojen edessä. Jumalalle suurta on se, kuinka minä kohtelen Häntä ja kanssakulkijoita juuri noissa lähes huomaamattomissa tilanteissa: olenko kuuliainen Hänen äänelleen, minkälaista asennetta minä sallin jäädä sydämeeni veljeäni tai sisartani kohtaan, kuinka puhun perheenjäsenilleni silloin kuin suuri yleisö ei kuule, mitä puhun toisten selän takana?

Jos me todella ymmärrämme olevamme Jumalan rakkauden ja armon kohteita ilman omia ansioitamme, kykenemme myös rakastamaan ja armahtamaan toisia. Ymmärränkö minä olevani armosta pelastettu? Jos ymmärrän, voin myös luottaa siihen, että Jumalan armo riittää kenelle tahansa toiselle. Jos Herra on kyennyt hiomaan minussa olleita kovia särmiä ja riisumaan minua itsekkäistä pyrkimyksistä, Hän kykenee sen saman tekemään toisillekin.  Jos minussa on jotakin hyvää, se on tullut Jumalalta. ”Ja mitä sinulla on, mitä et ole saanut lahjaksi?” 1. Kor. 4:7 Jumala on antanut lahjojaan meille siksi, että olemme hänelle niin rakkaita, eikä siksi, että olisimme ne ansainneet. Hän rakastaa koko ihmiskuntaa yhtä valtavalla puolueettomalla rakkaudella, eikä Hänellä ole lempilapsia. Ottakaamme siis haaste vastaan Jumalalta: ”rakastakaa toisianne, antakaa toisillenne anteeksi!” Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo. Snl. 27:17

Sinua siunaten,
Esa-Pekka