Viime perjantaina (31.7.) tuli minulla täyteen vuosi Soinin helluntaiseurakunnan palveluksessa. Tämä on ollut minulle suuri ilo ja etuoikeus. Olen saanut olla monenlaisessa työssä ja toiminnassa mukana. Olen hyvin kiitollinen tästä vuodesta. Ja työ jatkuu edelleen uuden lukuvuoden alkaessa.
On ollut suuri ilo tutustua uusiin ihmisiin Soinissa. Kuten kaikkialla muuallakin, täälläkin meitä ihmisiä on hyvin monenlaisia. Kukaan ei ole toisen kopio. Ja juuri tuo ihmisten erilaisuus tekee tästä työstä ja elämästä yleensäkin mielenkiintoisen.
Seurakunta tarkoittaa myös valtavan paljon ihmissuhteita. On yllättävää, miten paljon kahden välisiä ihmissuhteita muodostuu jo pienelläkin porukalla. Laskimme näitä talven aikana erään rukouskokouksen yhteydessä. Esimerkiksi 10 ihmistä voi muodostaa jo 45 ihmissuhdetta. Jos lasketaan seurakuntamme kaikki viralliset jäsenet, voisi ihmissuhteita olla jäsenten kesken 4095. Mutta meitä uskovia on Soinissa paljon enemmän ja siksi uskovien välisiä ihmissuhteita on vielä hurjan paljon enemmän.
Raamatun mukaan Jumala on säätänyt siunauksen sinne, missä on sopu ja veljesrakkaus. Paavali kehottaa meitä näin: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan.” Room.12:10
Psalmi 133 opettaa meille näin: ”Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä! Se on kuin pään päälle vuodatettu hyvä öljy, joka valuu partaan, Aaronin partaan, öljy jota tippuu pitkin hänen viittaansa. Se on kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, ikuisen elämän.”
Joskus etsimme Jumalan siunausta epätoivoisesti löytämättä sitä. Silloin on hyvä pysähtyä tuon psalmin äärelle. Jumala on säätänyt siunauksen sinne, missä elämme sopuisasti yhdessä. Minulle on kehittynyt vahva usko, että kaikki ongelmat, mitä voi olla ihmissuhteissa, pystytään kyllä selvittämään puhumalla. Toki se usein vaatii keskinäistä nöyryyttä, johon Pietari meitä kehottaakin (1.Piet.5:5).
Ihmissuhteisiin liittyen sain ajatuksen eräässä rukouskokouksessamme. Välien selvittely on kuin lakanoiden suoristamista. Toinen ottaa lakanan toisesta päästä ja toinen toisesta. Jossain kohtaa yleensä vedetään, että rypyt suoristuisivat. Silloin on tärkeätä, että molemmat pitävät kiinni lujasti. Samoin ihmissuhteissa on tärkeätä pysyä lujasti paikallaan. Jos turhaudumme ja luovutamme, eivät rypyt suoristu.
Ajatellessani tulevaa syksyä olen hyvin toiveikas! Uskon, että jotain hyvää tulee tapahtumaan! Näen kuin ovia, uskovien edessä, joita he saavat avata ja astua johonkin uuteen.
Olen ihmetellyt Soinissa sitä, miten Jumala on niin selkeästi antanut hyvissä ajoin sanottavaa kaikkiin niihin puheisiin, joita olen puhunut. Koskaan ei ole tarvinnut olla epätoivoinen sen suhteen, mitä pitäisi puhua. Nytkin sisimmässäni palaa jo tulevan sunnuntain teksti.
Ja rukoukseni on, että puheeni voivat omalta osaltaan olla edesauttamassa sitä kaikkea, mitä Jumala haluaa tehdä Soinissa. Uskon, että on aika avata ovia!
Siunaten
Joni