Psalmissa 88 Heeman paljastaa sisimpänsä syviä kipuja. Huomaamme, että hänen isoin kipunsa liittyy ihmissuhteisiin. Hän sanoo olevansa ihmisten silmissä inhottava ja kaikki tuttavat olivat hänestä kaukana (jae 9). On kuitenkin merkittävää huomata, että tämän keskellä Heeman oli päättänyt lujasti pysyä Jumalan edessä. Hän sanoo jakeissa 2-3: ”Herra, Jumala, minun pelastajani, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. Tulkoon rukoukseni sinun eteesi, kallista korvasi huutoni puoleen.” ja jakeessa 14: ”Mutta minä huudan sinun puoleesi, Herra, ja aamulla varhain tuon rukoukseni sinun eteesi.”
Heeman ymmärsi, että lopulta Jumala sanoo viimeisen sanan. Uskon, että juuri tämä asia muutti hänen elämäänsä. Ihmiset saattoivat sanoa hänestä kaikenlaista ja ihmisten hylkääminen satutti, mutta Hän halusi tietää, mitä Jumala hänestä ajattelee. Me voimme tehdä samoin! Voi olla, että meitä on kohdeltu huonosti, meitä ei ole otettu porukkaan tai meitä on halveksittu. Kaikki ihmisten sanat ja teot ovat meille jonkinlaisia peilejä siitä, millaisia olemme. On kuitenkin tärkeätä muistaa, että lopulta Jumala tuntee meidät paljon paremmin kuin yksikään ihminen.
Paavali toteaa Timoteukselle, että hyvin palvellessaan ihminen saa arvostetun aseman (1.Tim.3:13), mutta hän myös toteaa, että kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti, tulevat vainotuiksi (2.Tim.3:12). Ihmisten sanat ja kohtelu peilaavat meille aina jotain meistä. Joskus se, että meitä hyljeksitään tai meitä ei ymmärretä, on hyvä merkki meistä. Ihmiset, voivat olla allergisia Jeesukselle tai puhtaalle omalle tunnolle.
On tärkeätä mennä kaikkien kokemusten kanssa Jumalan eteen ja pyytää, että Hän selvittää meille, mitä meidän pitäisi itsestämme ajatella. Jollakin saattaa olla vääränlaisia odotuksia sinun suhteen ja siksi tuotat hänelle pettymyksen. On hyvä tietää, että Jumalalla on oikeanlaiset odotukset sinun suhteen. Hän tietää tarkalleen, millainen olet.
Olemmeko valmiit tuntemaan itsemme sellaisina, kuin olemme? Luulen, että olemme mestareita luomaan vääränlaisia kuvitelmia itsestämme. Joissakin asioissa ja tilanteissa kuvittelemme itsestämme liikoja ja joissakin asioissa taas vähättelemme itseämme. Raamattu opettaa meille kuitenkin näin: ”älkää ajatelko itsestänne enempää kuin sopii, vaan ajatelkaa kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on kullekin antanut.” Room.12:3 Tässäkin huomaamme, että Paavali ohjaa meitä sellaiseen itsetuntoon, jota Jumala määrittelee.
Uskon, että hyväksyessämme itsemme sellaisena kuin olemme, meistä voi tulla vahvoja. Jos suostumme siihen totuuteen itsestämme, johon Jumala meitä ohjaa, meidän on helpompaa elää itsemme kanssa. Uskon myös, että Jumala haluaa innostaa ja rohkaista meitä. Saamme olla sellaisia, kuin olemme ja silti elämämme on täynnä suuria mahdollisuuksia.
Kun tajuamme, että Jumala sanoo viimeisen sanan meistä, uskallamme kohdata ihmisiä. Silloin meidän ei tarvitse pelätä sitä, mitä joku meistä sanoo. Voimme siis pitää sisimpämme auki ihmisille. Paavali rukoili efesolaiskirjeessä, että efesolaiset voisivat vahvistua sisäisesti. Hän ymmärsi, että tunnistaessamme Jeesuksen loputtoman ja turvallisen rakkauden, voimme juurtua siihen rakkauteen ja olla sisäisesti vahvoja. (lue: Efe.3:17-19)
Joskus rakkautemme saattaa olla kuin kauppiaalla, jolla kaikki hyllyt ovat järjestettynä hienosti, tuotteet kauniisti esillä, mutta kaupan ovi on kiinni. Jos aiomme rakastaa, meidän kuuluu avata sisimpämme ihmisille.
Siunaten
Joni