Meille käy hyvin helposti, että suljemme sisimpämme joiltain ihmisiltä. Jos on paljon ikäviä kokemuksia, voimme sulkeutua niin, että alamme myös syrjäytyä ihmisistä. Ihmisten sanat ja toiminta koskettaa sisintämme yleensä melko helposti. Usein käy myös niin, että kokemamme kohtelu luo jonkinlaisen kelan mieleemme. Tuo kela toistaa meille jatkuvasti, ettemme kelpaa tai meissä on jotain vikaa.
Jumala haluaisi täyttää meitä jatkuvasti hyvyydellään ja rakkaudellaan. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin viettää aikaa Jumalan läheisyydessä. Joskus käy kuitenkin niin, että sisimpämme on niin täynnä ikäviä keloja ja muistoja ihmisten kohtelusta, että tuo Jumalan hyvyys valuu hukkaan, kuin polttoaine auton rikkinäisestä moottorista. Miten voisimme selvittää nuo sisäiset ajatuksemme niin, etteivät ne lannistaisi meitä?
Raamatusta löytyy Psalmi 88, jonka on kirjoittanut profeetta Samuelin pojan poika Heeman. Heeman palveli musiikissa kuningas Daavidin ja Salomon aikana Israelin jumalanpalveluksissa. Hänellä oli yhteensä 17 lasta ja hänen kaikki 14 poikaansa palvelivat jumalanpalveluksissa yhdessä isänsä kanssa. Näyttää siltä, että Heemanin elämä oli ihanaa tuossa vaiheessa. Hänestä sanotaankin näin: ”Jumala oli näet luvannut nostaa Heemanin kunniaan” 1.Aik.25:5. Jossain vaiheessa näyttää kuitenkin, että Heeman oli suuressa ahdistuksessa. Hänen kirjoittamansa psalmi 88 on hyvin lohduton ja loppuun asti synkkä.
Heeman ei näyttänyt kyselevän sopivia sanoja muilta, kun hän kirjoitti psalmiaan. Hän oli hyvin rehellinen. Psalmi päättyy sanoihin: ”Kaikki rakkaat ja ystävät sinä olet karkottanut minusta kauas, pimeys on ainoa tuttavani.” Ps.88:19 Uskon, että Jumala rakastaa tällaisia rehellisiä rukouksia. Hän ei odota meiltä, että ensin kunnostaudumme ja keskitymme sopiviin sananvalintoihin. Hän odottaa meiltä nimenomaan rehellisyyttä. Uskon, että meitä auttaa paljon, kun harjoittelemme rehellisyyttä Jumalan edessä. Joskus emme edes tiedä kunnolla, mikä mieltämme painaa, mutta voimme aloittaa siitä, miltä meistä sillä hetkellä tuntuu. Aloittaessamme, mielemme voi lähteä liikkeelle ja hetken päästä ymmärrämme sanoa jo vähän tarkemmin asiastamme. Myös Pyhä Henki auttaa meitä, johdattaen meitä kaikkeen totuuteen.
Kuten voit huomata psalmia lukiessasi, Heemanin ongelma oli yksinäisyys. Hän koki, että hän oli muiden silmissä inhottava (jae 9) ja kaikki olivat hänestä kaukana (jae 19). Mitään muuta konkreettista ongelmaa Heeman ei paljastakaan tässä psalmissa. Ja se onkin totta, että ihmiset ja ihmissuhteet ovat meille tärkeitä. Se, mitä ihmiset sanovat meistä tai meille, merkitsee meille paljon, vaikkemme haluaisikaan. Meidät on luotu ihmissuhteisiin.
Heeman tekee kuitenkin mielenkiintoisen johtopäätöksen omasta yksinäisyydestään. Hän toteaa, että vastuu on Jumalan. Hän sanoo: ”Tuttavani sinä olet karkottanut minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhottavaksi.” (jae 9)
Ajattelen, että Heeman on oikeassa. Loppujen lopuksi, emme voi itsellemme mitään. Jumala loi meidät sellaisiksi, kuin olemme. Jos, joku ei meistä tykkää, niin tavallaan voimme ajatella, että se on Jumalan syy, koska Hän meidät loi tällaisiksi. En toki tarkoita sitä, jos teemme tahallamme väärin, kohtelemme ihmisiä huonosti tai elämme synnissä. Olemme vastuussa siitä, mitä teemme. Mutta emme ole vastuussa siitä ketä olemme pohjimmiltamme. Tämä voi helpottaa meitä paljon, kun tuskailemme oman riittämättömyytemme kanssa. Sinä et luonut itseäsi, vaan Jumala. Kuulostat ja näytät sinulta, koska Jumala loi sinut. Jumalan silmissä sinä olet arvokas, vaikka ihmiset eivät aina ymmärrä sinun arvoasi.
Siunaten
Joni