Olen saanut sydämelleni isomman aihekokonaisuuden, jossa puhun avoimen sisimmän salaisuudesta. Viime sunnuntaina puhuin seurakunnassamme ensimmäisen osuuden eli puhuin koettelemuksista. Jos siis olit paikalla ja luet tätä, niin tämä tulee kertauksena.
Uskon, että se, mitä sisimmässämme on tällä hetkellä, määrittää yllättävänkin paljon meidän tulevaisuuttamme. Sananlaskuissa sanotaankin: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4:23) Jos sisimpämme on ahdas ja sulkeutunut, se voi estää meitä elämästä elämäämme siinä vapaudessa, jonka Jumala meille on antanut. Jumala on antanut meille paljon mahdollisuuksia ja tilaa elää, mutta saatamme tehdä elämästämme paljon ahtaampaa, kuin on tarkoitettu.
On tärkeätä, että pystymme ottamaan elämän vastaan kaikkine väreineen. Jokaisen elämään tulee myös vaikeuksia, koettelemuksia ja epäonnistumisia. Näiden tarkoitus ei ole lannistaa meitä, vaan Raamatun mukaan näiden tarkoitus on harjoittaa meitä. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu.” (Hebr.12:11)
Jos koettelemukset ovat lannistaneet meitä, olemme saattaneet vaipua pessimismiin, emmekä osaa enää odottaa mitään uutta elämässä. Raamatun mukaan ahdistuksen pitäisi kuitenkin kasvattaa meissä toivoa. Paavali sanookin: ”me kerskaamme ahdistuksista tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetusten kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room.5:3-5)
Ahdistus tai elämän vaikeudet voivat siis loppujen lopuksi nostaa meitä ylöspäin. Uudelle tasolle ei yleensä noustakaan, kun kaikki on helppoa, vaan vaikeuksien kautta.
Paavali sanoo mielenkiintoisesti: ”Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.” (2.Kor.12:10) Paavali oli oppinut tunnistamaan, että Jumalan voima lepää hänen yllään, kun hän kokee heikkoutta. Koettelemusten edessä me yleensä tunnemme oman heikkoutemme. Koemme syvää riippuvaisuutta Jumalaan. Tämä onkin hyvä, koska silloin juoksemme Jumalan luokse tunnustamaan sitä, miten paljon Häntä tarvitsemme.
Uusi Testamentti opettaa meille, että Jumala haluaa olla meidän Isämme. Hän on Isä, joka tietää kaiken ja jolle mikään ei tule koskaan yllätyksenä. Meille on lähetetty myös Pyhä Henki, joka opettaa meille koko ajan, että Jumala on meidän rakastava ja läheinen Isämme. Isän läheisyydessä me löydämme apua ja kasvun mahdollisuuksia kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä. Sana Abba pitäisi suomentaa isiksi tai iskäksi ja Paavali sanoo näin: ”Ja koska tekin olette lapsia, Jumala on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’” (Gal.4:6)
Siunaten
Joni